Juhani Kähärä Käytännönläheistä liberalismia

HVTT-periaate pelastaisi valtiontalouden

Poliittinen keskustelu on lähes aina jo lähtökohdiltaan vinksahtanutta. Hyvinä aikoina mietitään, mihin budjettiylijäämää voidaan tuhlata ja huonoina aikoina mietitään, kuinka saataisiin nipistettyä jokin tietty määrä säästöjä kasaan. Yhteiskunnallisesta keskustelusta uupuu kokonaisvaltainen tarkastelu valtion tehtävistä ja sen rahoituksesta. Tässä tekstissä esitän periaatteen, jonka soveltaminen keskusteluissa olisi hyödyllistä, sillä se järkeistää ja konkretisoi keskustelua. Lisäksi se tekisi poliittiset erot selvemmiksi ja parhaimmillaan voisi auttaa löytämään yhteistä pohjaa suuremmillekin uudistuksille.

Ensinnäkin: pohdinta valtion toiminnasta kannattaisi jakaa selvästi kahteen kysymykseen:

1. Mitkä ovat valtion tehtävät?

2. Miten ne rahoitetaan järkevimmin?

Lyhykäisyydessään näiden kahden kysymyksen pitäisi kiteyttää todella suuri osa kaikesta politiikasta.

Seuraavaksi tulisi miettiä, mikä on haitallisin vero ja toisaalta mikä on huonoiten perusteltu valtion tehtävä. Milloin tahansa voidaan tehdä taloudellisesti neutraali päätös, että turhimmasta tehtävästä luovutaan ja säästyneellä summalla kevennetään juuri sitä haitallisinta verotusmuotoa, joten voimme ajatella, että sillä haitallisimmalla verolla kerätty summa on käytetty juuri siihen turhimpaan tehtävään. Tämä on Haitallisin Vero, Turhin Tehtävä (HVTT) -periaate.

Tässä harjoituksessa tarkastellaan kaikkia valtion toimintoja, ja kaikki julkiset varat katsotaan yhdeksi yhteiseksi potiksi, vaikka tällä hetkellä joitain eriä on selvästi korvamerkitty tiettyihin tarkoituksiin. Tosiasiassa nämä korvamerkinnät voidaan halutessa purkaa, joten yhteisiksi varoiksi kannattaa laskea verovarojen lisäksi myös esimerkiksi RAY:n ja Alkon monopolituotot sekä veroluontoisilla eläkemaksuilla kerätyt eläkevarat. Ei ole mitään perustavanlaatuista syytä käyttää joitain julkisen vallan voimalla kerättyjä maksuja löysemmin kuin toisia.

Jotkut valtion toimet nauttivat hyvin laajaa hyväksyntää. Tällaisia ovat esimerkiksi maanpuolustuksen ja oikeusjärjestelmän ylläpito. Koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva taas alkavat jakaa ihmisiä, ja toisaalta joissain kysymyksissä merkittävä enemmistö vastustaa valtion toimintaa. HVTT-periaate selkeyttää kaikkia erimielisyyksiä, sillä se ottaa huomioon myös rahojen alkuperän.

Seuraavaksi demonstraatio periaatteen toiminnasta. Tällä hetkellä valtio maksaa miljardi euroa vuodessa erilaisia yritystukia, joista suurimmat menevät vakiintuneille suurille yrityksille. Toisaalta kaikki maksavat ansioistaan veroja ja maksuja, ja vaihdannan verotus on tutkimusten mukaan kaikkein haitallisinta. HVTT-periaatteen avulla voimme perustellusti sanoa, että pienituloiselta 1200 euroa kuukaudessa tienaavalta ihmiseltä verotetaan rahaa, joka annetaan suurille yrityksille, kuten esimerkiksi Viking Linelle. Onko tämä perusteltua valtion toimintaa? Tuskin kukaan sanoisi että on, joten poliitikkojen tulisi joko poistaa Viking Linen yritystuki tai kaikki alle 1200e tienaavien tuloista maksetut verot.


Samalla lailla pienituloisten ja köyhien voidaan sanoa rahoittavan rikkaiden eläkkeitä, poliittisia nuorisojärjestöjä, hyväosaisten saamaa 100e/päivä työttömyyskorvausta ja muita asioita, joiden rahoittamiseen köyhien ehdottomasti ei tarvitsisi osallistua. Koska tahansa voidaan tehdä päätös, että näistä turhista kohteista leikataan ja säästyneet rahat käytetään pienituloisen verotuksen keventämiseen.

HVTT-periaate ei ole poliittinen ratkaisuautomaatti, eikä se itsessään anna minkäänlaisia poliittisia suosituksia. Se ei myöskään oleta, että ihmiset pitäisivät valtion tehtäviä likimainkaan samanlaisessa tärkeysjärjestyksessä tai veromuotoja samassa haitallisuusjärjestyksessä. Se on ainoastaan tapa tehdä paikkansa pitäviä väitteitä, kuten että köyhiltä kerätään veroja raha-automaattiyhdistyksen kelolinnan ylläpitoon.

Jos poliitikot noudattaisivat HVTT-periaatetta, valtion suoranaiset törsäyskohteet vähenisivät dramaattisesti. Ei kukaan täysijärkinen ihminen voi perustella pitävästi rahan ottamista köyhältä, jotta sen voisi antaa esimerkiksi suuryritykselle tai rikkaammalle ihmiselle. Lisäksi HVTT-periaatteen pitäisi olla suurimmalle osalle hyvä motivaattori laskea työn verotusta kaikilta, ja vielä erityisesti pienituloisilta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Erilaiset suunnitelmatalouden muodot kuten ylläkin esitetty kiehtovat aika ajoin, mutta ne ovat onneksi vaikeita toteuttaa monipuoluejärjestelmään perustuvassa parlamentaarisessa demokratiassa. Eri puolueet edustavat keskenään erilaisia eturyhmiä, joiden näkökulmasta eri tukimuotojen ja verojen hyödyllisyys ja haitallisuus poikkeavat toisistaan. Puolue, joka ei tunnista eturyhmiään eikä välitä eturyhmiensä intresseistä, menettää kannatuksensa ja katoaa puoluekartalta.

On myös hyvä ymmärtää, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa tuet eivät nimenomaan pyöri pelkän köyhäinavun ympärillä, vaan kohdistuvat useimmiten keskituloisista taustoista oleville elämäntilannekohtaisesti, jolloin köyhyyttä voidaan ehkäistä. Kun köyhäinapua joudutaan antamaan toimeentulotukena tai ruokapaketteina leipäjonosta, jotakin on jo mennyt pieleen yhteiskunnan sosioekonomisessa kehityksessä.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

No tämä kommenttisi on suoraan eturyhmäpolitiikan ja muun kähminnän puolustamista.

HVTT ei ole mikään suunnitelmataloudellinen periaate, vaan tapa tehdä väitteitä. Haluaisin kuulla enemmän esittämäni kaltaisia väitteitä, joissa pienituloisilta viedään rahaa täysin toisarvoisiin kohteisiin. Todennäköisesti HVTT-periaatteen käyttö johtaisi harkitumpaan valtioon, poispäin suunnitelmataloudesta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jotain on mennyt pieleen, mutta mitään suunnittelua ei saisi mielestäsi olla sen estämiseksi.

Käyttäjän OlliMaunoMontonen kuva
Olli Mauno Montonen

Hyvä kirjoitus! Harva tajuaa, että kaikki lakisääteiset maksut tuloveroineen ja eläkevakuutusmaksuineen voidaan käsittää yhtenä könttänä. Itse oon vaan käyttänyt termiä "valtiotuotto" joka kuvaa kaikkia valtion yritykselle lähettämiä laskuja. On mielenkiintoista miten eri tavalla vaikka kohdellaan eläkevakuutusvaroja kuin veroja.

Pitäisi palata takaisin suunnittelupöydälle ja mallintaa yksilön näkökulmasta ihmisen elämää kehdosta hautaan ja miettiä mikä on oikeasti relevanttia ja miten se kannattaa toteuttaa. Väitän, että ihmisen henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen tulisi monessa mallinnuksessa parhaaksi investoinniksi valtiolle. Tällaisessa ajattelussa vaikkapa negatiivinen arvonlisävero vihanneksille nousisi tehokkaaksi työkaluksi kun pitäisi mitata ihmisen netto-ostovoimaa elämälle tärkeitä hyödykkeitä kohtaan. En tiedä olinko nyt työpäivän jälkeen kovin johdonmukainen, mutta toivottavasti sait vähän kiinni mitä haen takaa.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Tukiaisjärjestelmät, esim. kuvaamasi negatiivinen vero, sisältävät kyllä usein sudenkuoppia.

Tämä kuitenkin on asian ytimessä: "takaisin suunnittelupöydälle ... ja miettiä mikä on oikeasti relevanttia ja miten se kannattaa toteuttaa"

Tällä hetkellä valtio tekee todella paljon täysin toisarvoisia asioita, joiden tekemisestä voisi suoralta kädeltä luopua. Ja jos muistetaan, että näitä toisarvoisia asioita varten joudutaan verottamaan köyhiä, näistä asioista luopuminen on helpompaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset