*

Juhani Kähärä Käytännönläheistä liberalismia

Rahankeräyslupa - byrokratian multihuipentuma

Internet ja sosiaalinen media mahdollistavat nykyään suuren näkyvyyden pienelläkin budjetilla. Yksittäisten ihmisten tuottama sisältö saattaa hyvin tavoittaa miljoonia ihmisiä, mikä on avannut ruohonjuuritason vaikutuskanavia ja mahdollisuuksia esimerkiksi kerätä rahaa tärkeäksi koettuihin ajankohtaisiin asioihin tai vaikkapa erikoisiin harrastusprojekteihin. Paitsi jos asut Suomessa.

Suomessa vastikkeettoman rahan keräämiseen yleisöltä vaaditaan rahankeräyslupa. Eli mikäli joku taho haluaisi kerätä rahaa vaikkapa auttaakseen vähävaraisia, tukeakseen nuorten liikuntaharrastuksia, auttaakseen maanviljelijöitä, kun valtio ei ole maksanut tukia ajallaan, tehdäkseen yleishyödyllisen hankinnan omaan kaupunginosaan tai vaikkapa rahoittaakseen arvostamaansa perustutkimusta, taho ei vain voi laittaa verkkosivulle tilinumeroaan ja aloittaa kampanjaa, vaan vaaditaan virallinen virkamiesprosessi ja virkamiesten pitää olla hankkeelle myötämielisiä.

Kuinka rahankeräysluvan voi saada? Kuvitellaanpa tilannetta, jossa henkilö näkee tunteellisen uutispätkän ja huolestuu esimerkiksi siitä, että nyt maanviljelijöillä menee heikosti, kun valtion tietojärjestelmien takia maataloustukia ei makseta ajallaan. Kuinka hänen täytyy toimia, jotta hän voisi järjestää keräyksen maanviljelijöiden auttamiseksi?

Rahankeräysluvan voi saada Suomessa yleishyödyllinen rekisteröity yhdistys, joten ensimmäiseksi pitää perustaa sellainen. Yhdistyksen voi perustaa vähintään kolme henkilöä, jotka löytyvät helposti lähipiiristä, sillä viljelijät ovat nyt ahdingossa. Lisäksi pitää maksaa 85 euron perustamismaksu. Yhdistys on perustettu kun nämä askeleet on tehty. Aikaa on kulunut pari tuntia Patentti- ja rekisterihallituksen sivujen ohjeita luettaessa ja mallisääntöjä muokatessa. Viiden viikon päästä yhdistys merkitään yhdistysrekisteriin ja rahankeräyslupaa voidaan hakea. Paitsi ei voidakaan!

Poliisihallitus katsoo, että yhdistyksen pitää olla vakiintunut, jotta rahankeräyslupa voidaan myöntää. Vaikea kuvitella, että kuka tahansa voisi noin vain rahaa kerätä. Vakiintumiseksi katsotaan vuoden mittainen toiminta. Viljelijöiden ahdinko lisääntyy, mutta tukiyhdistys, joka ei erityisemmin voi ketään tukea, koska se ei saa kerätä rahaa, odottaa kärsivällisesti yhden vuoden, jotta toiminta vakiintuu. Vuosikokouksessa päätetään hakea rahankeräyslupaa, ja paikallaolijoita kiitellään kärsivällisyydestä.

Tukiyhdistyksen hallitus tekee käytännössä lupahakemuksen. Hakemusta varten täytyy täyttää poliisihallituksen sivuilta löytyvä rahankeräyslupahakemuslomake. Liitteeksi vaaditaan keräys- ja käyttösuunnitelma, viralliseksi todistettu enintään 3kk vanha yhdistysrekisteriote PRH:lta,  jäljennös yhdistyksen säännöistä, vuosikokouksessa hyväksytty toimintakertomus, vuosikokouksessa hyväksytty tilinpäätös, tilintarkastajan lausunto sekä virallinen pöytäkirja, jossa ollaan päätetty hakea rahankeräyslupaa. Lisäksi pitää maksaa 280 euron lupamaksu. Hurraa, hakemus on vihdoin tehty! Toiminta pääsee alkamaan, kun aikaa tunteellisesta uutispätkästä on kulunut suunnilleen 14 kuukautta.

Eipäs hötkyillä! Rahankeräyslupahakemusten käsittelyaika on 5-6 kuukautta, eli puolisen vuotta. Ennenkuin Facebookiin voi tilinumeron rahankerjuusaatteen kera laittaa, pitää vielä odottaa, että poliisihallitus tarkastaa hakemuksen. Jos kaikki menee täysin oppikirjojen mukaan: hakemuksen liitteissä ei ole korjattavaa, poliisihallitus katsoo maanviljelijöiden tukemisen hyväksyttäväksi rahankeruukohteeksi, hakemus ei huku, yhdistyksen toiminta vastaa yhdistyksen sääntöjä ja niin edelleen, lupa voidaan myöntää. Ensikertalaisille lupa myönnetään vain yhdeksi vuodeksi, eli seuraavana vuonna hakemus pitää uusia.

Tämä kirjoitus ei ole vitsi. Suomessa luvan saaminen rahankeräystä varten kestää optimistisesti arvioituna 20 kuukautta keräysidean saamisesta, ja se vaatii kahden eri viranomaistahon kokoontumisia, minimissään kaksi yhdistyksen virallista kokousta, 365 euron viranomaismaksut ja vähintään kaksinumeroisen sivumäärän pakollista byrokratiaa. Kuvitteellinen maanviljelijöiden tukiyhdistys ei ole täysin kuvitteellinen, sillä tällainen porukka tutki alkuvuodesta kaikki keinot rahankeräyksen järjestämiseksi pikatahtiin, mutta löi hanskat tiskiin, kun se todettiin mahdottomaksi. Tämän joukon koko oli jopa 50 henkilöä.

Voi vain kuvitella, paljonko Suomessa jää hyväntekeväisyyttä ja positiivista kansalaistoimintaa tekemättä tämän yhden lakipykälän takia. Aikakaudella, jolla internet ja sosiaalinen media tarjoaisivat ällistyttävät määrät mahdollisuuksia mihin tahansa toimintaan, suomalaiset poliitikot pitävät rahankeräystä tällaisen byrokratian takana. Lisäksi kuka tahansa voi internetissä laillisesti lahjoittaa rahaa mihin tahansa ulkomaiseen rahankeräykseen.


Rahankeräyksessä ei ole mitään niin erikoista, että sitä pitäisi säädellä pakollisin lupaprosessein lainkaan. Yhdistykset saavat jo ottaa vastaan lahjoituksia, joten niillä pitäisi olla oikeus myös rahan pyytämiseen. Mielestäni koko rahankeräyslaki pitäisi poistaa, ja tilalle poliisihallitus voisi vain ylläpitää rekisteriä rahankerääjistä. Tämä toisi nykytilannetta vastaavan turvan huijareiden varalta. Nykyinen laki ei hidasta huijareita millään lailla, mutta se torppaa lakien ja sääntöjen mukaan toimivan positiivisen kansalaistoiminnan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Tässä on kyllä hyvä paikka kansalaistottelemattomuudelle. Nykyinen rahankeräyslaki on suora hyökkäys hyvinvoivaa yhteiskuntaa vastaan eikä sivistyneillä kansalaisille pitäisi olla minkäänlaista kunnioitusta sitä kohtaan.

Epäoikeudenmukaisen lain rikkominen julkisesti on hyvä tapa antaa signaali poliitikoille, että heidän toimintansa on kansalaisten oikeudentajun ja hyvinvoinnin vastaista. Rahankeräyslain fiksua reformia vastustavia poliitikoita kannattaa halveksua aktiivisesti.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Jos lakia rikkoo riittävän näyttävästi, joutuu käräjille, mihin menee kaikki yhdistysaktiivien energia ja lopulta varat. Jos on persaukinen ja paljon ylimääräistä aikaa, niin sitten tämä on hyvä kansalaistottelemattomuuden paikka.

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

Kannattaisi varmaan myös sopia muiden kanssa asiasta. On näyttävämpää ja selkeämpää jos on isompi porukka tekemässä tätä ja nostamassa älämölöä.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä Vastaus kommenttiin #7

Sanotaanko näin, että kukaan työssäkäyvä tai omaisuutta omistava henkilö ei kyllä lähde vetämään tietoisesti laitonta rahankeräystä. Jos kerää laittomasti suuren summan rahaa ja antaa hyvään kohteeseen, joutuu todennäköisesti lopulta itse korvaamaan kerätyn summan valtiolle, koska se katsotaan rikoshyödyksi.

Käyttäjän VilleMaki kuva
Ville Mäki

Toki kansalaistottelemattomuus auttaa joissakin asioissa, mutta en ole ihan varma että siitä olisi mitään hyötyä järkevämmän rahankeräyslainsäädännön luomisessa. Pitää vain pyrkiä vaikuttamaan lainsäätäjiin muilla keinoin.

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

Mahtaisikohan esimerkiksi kiristys tai uhkailu toimia paremmin? Järkipuhettahan poliitikot eivät ole tämän asian suhteen ymmärtäneet, joten sitä on turha enää käyttää.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Veikkaisin, että sillä saisi kyllä päättäjiin painetta, jos keräisi rahaa johonkin ilmiselvän yleishyödylliseen tarkoitukseen, kuten köyhäinapuun ja pitäisi hirveää meteliä, kun joutuisi käräjille.

"Poliitikot kriminalisoivat köyhien auttamisen ja valtio laittaa hyväntekijät vankilaan tai velkavankeuteen."

Jyrki Paldán

"Eli mikäli joku taho haluaisi kerätä rahaa vaikkapa auttaakseen vähävaraisia, tukeakseen nuorten liikuntaharrastuksia, auttaakseen maanviljelijöitä, ..."

Kuvailet melko erinomaisesti miksi rahankeräys on tarpeellinen. Rahankeruulakia tarvitaan juuri siksi ettei kuka tahansa voi kerätä rahaa omiin henkilökohtaisiin tarkoitusperiinsä ja väittää keräävänsä rahaa vähävaraisille, liito-oravien suojelemiseen, tai vaikka nuorten urheiluun.

Joko jokin taho byrokraattisesti tutkii mikä on rahojen todellinen käyttötarkoitus, tai kaikenlaisilla kusettajilla ja helppoheikeillä on kissanpäivät. Toki tuossakin byrokratiassa on aina parannettavaa, kuten mainitset esimerkiksi käsittelyaikojen osalta.

Se mitä taas en rahankeräyslaista ymmärrä, on se miksei saa kerätä rahaa vapaasti kunhan ilmoittaa ettei tarkoituskaan ole käyttää sitä mihinkään yleishyödylliseen? Miksei saa kerätä rahaa ilmoittaen että kerää sitä vaikka oman etelänlomansa baarilaskuun? Luonnollisesti tuollaisen tulon pitää olla veronalaista siinä missä mikä tahansa muukin tulo.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Kuvailit juuri petoksen, joka on muutenkin laitonta. Rahankeräämiseen voidaan edelleen sisällyttää kontrolli siitä, että rahat käytetään kohteeseen johon ne on kerättykin. Asia hoituisi esimerkiksi siten, että tunnistautuu poliisihallituksen sivuilla, kuvailee keräystarkoituksen ja antaa tilinumeron. Luvan saisi automaattisesti ja lopulta poliisihallitukselle pitäisi tehdä tilitys tai toimittaa yhdistyksen kirjanpito.

Tämä tuo täsmälleen saman turvan kuin nykyinen käytäntö ilman raskasta byrokratiaa. Huijarithan eivät lupia kysele muutenkaan ja kuka tahansa voi jo nyt kiertää kadulla tai ovelta ovelle tekeytyen luvalliseksi rahankerääjäksi.

Jyrki Paldán

"Rahankeräämiseen voidaan edelleen sisällyttää kontrolli siitä, että rahat käytetään kohteeseen johon ne on kerättykin. Asia hoituisi esimerkiksi siten, että tunnistautuu poliisihallituksen sivuilla, kuvailee keräystarkoituksen ja antaa tilinumeron. Luvan saisi automaattisesti ja lopulta poliisihallitukselle pitäisi tehdä tilitys tai toimittaa yhdistyksen kirjanpito."

Eli viranomaiset tutkisivat jokaisen järjestön tilit kakkulat huurussa joka vuosi? Miksi oletat että se olisi vähemmän byrokraattinen ratkaisu kuin nykyinen lupakäytäntö?

Jos se tosiaankin olisi hallinnollisesti kevyempi, yhdistysten kannalta joustavampi ja parempi estämään väärinkäytöksiä, miksei. En vain oikein onnistu näkemään että se olisi noista mitään.

Ja jos oikeasti tiedät jonkun tärkeän hyväntekeväisyyskohteen, kannattaa asia esittää jo nyt toimivalle hyväntekeväisyysjärjestölle sen sijaan että alat perustamaan kokonaan uutta. Kunhan kohde on hyvä, tukea varmasti löytyy. Tietysti jos on tarkoituksena itse hyötyä henkilökohtaisesti, sitä ei tuota kautta valitettavasti(ainakaan kovin helpolla) saa.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä Vastaus kommenttiin #5

Selvästikään et ole yhdistystoimija tai ainakaan paininut rahankeräyksen parissa. Tottakai se on vähemmän byrokraattista, kun suoraan eliminoidaan todella byrokraattisia askelia, eikä lisätä yhdistyksille mitään lisävelvollisuuksia vaan päinvastoin kevennetään raportointivelvollisuutta. Nykyäänhän on pakko tehdä tilinpäätös ja erikseen rahankeräystilitys. Ehdotuksessani pitäisi vain toimittaa tehty tilinpäätös poliisihallitukselle, mikäli on järjestetty rahankeräys.

Poliisihallituksen töitä se voisi lisätä, kun useammat tahot keräävät rahaa, mutta poliisihallitus voi halutessaan keskittää valvonnan yhdistyksiin, joissa on kerätty enemmän rahaa ja jättää pienet yhdistykset vähälle huomiolle.

Käyttäjän usvi kuva
Janne Paalijärvi

Suomalainen rahankeräyslaki on täyttä tyvisolusyöpää alusta loppuun.

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

Onnistuisikohan niin, että rahankeräys olisi tosiaan vain ilmoitusasia poliisille (kuka kerää ja mihin tarkoitukseen). Sitten jos jollekin herää epäilys, että rahat eivät ole menneet sinne minne piti, voi tehdä asiasta tutkintapyynnön, ja vasta siinä vaiheessa poliisi pyytää kirjanpidon nähtäväkseen ja jakelee rangaistuksia jos siinä ilmenee puutteita tai epäselvyyksiä.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Mielestäni tässä on kaksi järkevää vaihtoehtoa.

1) Pakollinen ilmoitusluontoinen rahankeräyslupa. Eli yksilö tai yhdistys tunnistautuu poliisihallituksen sivuilla, kertoo tilinumeron ja keräystarkoituksen, ja saa luvan automaattisesti. Yksityishenkilö tekee poliisihallitukselle tilityksen tuottojen käytöstä, yhdistys lähettää poliisihallitukselle yhdistyksen tilinpäätöksen ja kirjanpidon.

2) Ei lupia lainkaan. Rahankeräystä kohdellaan kuin kerjäämistä, eli keltään ei tarvitse kysyä lupia eikä tilittää tuottoja. Huijaukset käsitellään sitten petoksina.

Tuo mainitsemasi ilmoitusluontoinen lupa, jossa poliisihallitus / poliisi puuttuisi asiaan vain, kun epäillään rikosta on lievästi hassu välimalli näistä kahdesta. Jos vasta tutkintapyyntö johtaa valvontaan, oletusarvona olisi suoraan parempi olla sekoittamatta poliisihallitusta / poliisia rahankeräyslupiin, ja valita suosiolla suoraan tuo kakkosvaihto.

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

Toisaalta olet oikeassa. Jos epäillään rikosta, niin sitä voi joka tapauksessa tutkia. Toisaalta taas tuo kakkosmalli miellyttäisi varmasti paljon enemmän byrokraatteja, joten se voisi olla helpompi saada läpi. :p

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

Olen toki itsekin tuon kakkosvaihtoehdon kannalta, eli ei mitään lupia tai ilmoitusvelvollisuuksia, mutta jälkeenpäin voidaan tutkia ja tarvittaessa rangaista jos on epäilys, että rahoja ei ole käytetty siihen mihin luvattiin.

Mutta jos sitä pidetään liian suurena kertahyppäyksenä, niin sitten tuo etukäteisilmoitusvelvollisuus voi olla hyväksyttävä kompromissi eikä aiheuta kovin suurta työtä sen enempää yhdistykselle kuin poliisillekaan. Sen sijaan tuo kirjanpidon tarkistaminen vaatii jonkin verran työtä, joten siinä voitaisiin säästää vaivaa ja rahaa, jos se tehtäisiin vain silloin, jos on syytä epäillä epäselvyyksiä.

Eli vaihtoehtoja olisi suunnilleen kolme:
1) Etukäteisilmoitus vaaditaan, jälkeenpäin kirjanpito lähetetään aina poliisille tarkistettavaksi.
2) Etukäteisilmoitus vaaditaan, mutta kirjanpito lähetetään ja tarkistetaan vain, jos joku epäilee epäselvyyksiä.
3) Ei vaadita ilmoitusta. Kirjanpito täytyy lähettää tarkistettavaksi, jos joku epäilee epäselvyyksiä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jarmolla muuten hyvä ajatus, mutta poistaisin myös tuon ilmoitusvelvollisuuden.

Jos laitan tilinumeroni tänne ja pyydän lähettämään rahaa, niin eikö se ole jokaisen lähettäjän omassa harkinnassa laittaako sitä vai ei?

Lähtökohtaisesti pitää olettaa, etteivät ihmiset noin vain lähettele rahaa ja siksi he luontaisesti ovat taipuvaisia selvittämään rahankeruuilmoittajan taustat.

Käyttäjän JariKorpela kuva
Jari Korpela

Mielestäni olisi hyvä jos kuka tahansa pystyisi tarkistamaan jostain viralliselta taholta keräyksen aitouden ja ettei kyseessä ole kusetus. Jos kadulla kerätään kolikoita niin moniakaan ei hirveästi harmita jos nyt euro meni huijarille mutta jos keräys tehdään isommalla showlla ja keräysmäärät ovatkin kolikoiden sijaan seteleitä tai tilisiirtoja niin harmitus on suurempi jos ne viekin huijari ulkomaille.

Se ei paljon lohduta että henkilö tuomitaan petoksesta jos rahat on jo menetetty. Rikosten ennaltaehkäisyn pitäisi olla etusijalla. Kuitenkin rahankeräyksen aloittaminen pitäisi olla paljon yksinkertaisempi prosessi kuin se nyt on. Ainakin se pitäisi hoitaa niin, että jos henkilöllä on petosrötöksiä niin hän ei rahankeräystä voisi aloittaa.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Entäs jos se ei ole rahankeruuta vaan myyt vaikka tämäntyyppisen "tietopaketin", mikä tämä blogi on. Esim. näin:

"Nyt voit ladata 'Jyväjemmarin rahankeruutietopaketin'. Hinta vapaaehtoinen. Ilmoita tiliotteessa mihin voimme lähettää salasanan (s-posti tms.), jonka jälkeen voit ladata tietopakettimme... Jos haluat jatkuvasti näitä tietopaketteja toimi seuraavasti... ja läp, läp, lää..."

Ja voihan tämä tili olla jossakin toisessa maassa, eikö?
En suosittele Nordeaa, mutta heillähän on toimintaa monessa maassa.

Henry

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Tai perustaa yhdistyksen, jossa tavallista korkeampi jäsenmaksu?

Henry

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Jäsenmaksut ja kannatusjäsenyydet ovat yksi tapa rahoittaa yhdistystoimintaa, mutta ne ovat varsin jäykkiä ja tehottomia tapoja. Ihmiset lahjoittavat rahaa ilman mitään sitoumuksia herkemmin kuin liittyvät yhdistyksen jäseneksi.

Jyväjemmarin tietopakettiakaan ei saa myydä, jos se on saatavilla ilmaiseksi. Jos myy jotain, ostajan pitää saada selvä vastike. Jos ei saa vastiketta, asia katsotaan laittomaksi rahankeräykseksi.

Jyrki Paldán

"Jyväjemmarin tietopakettiakaan ei saa myydä, jos se on saatavilla ilmaiseksi."

Oletko varma ettei sitä saa "myydä" vapaaehtoista maksua vastaan? Tiedän ainakin erään tapauksen, jossa hyödykettä "myytiin" vapaaehtoista maksua vastaan ihan viranomaisten hyväksynnällä.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Osa virallisen suomalaisen byrokratian läpikäyneistä rahankeräyksistä nousee tasaisin väliajoin julkisuuteen rikosuutisten myötä.

Yhteiskunnan massiivisesta suojelusta ja kontrollista huolimatta osa rahankeräyksistä onkin alusta alkaen rikolliseksi toiminnaksi suunniteltua petosta.

Kaikki rahankeräykset tuleekin rajoituksetta sallia, jolloin hyvinkin pian tulevaisuudessa niihin osallistuminen toimii samalla kunkin kansalaisen naiviuden mittana.

Käyttäjän PasiRipari kuva
Pasi Ripari

Siis hetkinen - jos laitan netissä varsin yleiseen tapaan esim. paypal linkin lahjoituksia varten, taikka ihan tilinumeron, syyllistynkö nyt sitten rikkomukseen koska en ole rahankeräyslupaa hakenut?

Eipä juolahtanut mieleenkään että näin arkinen toiminta olisi säädeltyä.

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Kyllä. Jos laittaa Paypal linkin ja pyytää lahjoituksia, syyllistyy rikokseen.

Käyttäjän AnneliAlvenius kuva
Anneli Alvenius

Jos esim potilasyhdistyksen sivuilla on passiivinen pyyntö että voi lahjoittaa halutessaan yhdistyksen toimintaan rahaa ja tilinnumero, tarvitaako siihenkin lupa? Onko varmaa tietoa tästä Juhani Kähärä?

Käyttäjän JuhaniKhr kuva
Juhani Kähärä

Kyllä tämä on lähes varma tieto. Esim. tässä tekstissä nettipoliisi Marko Fors kertoo, että aina ei vaadita edes yleisöön vetoamista, vaan pelkkä tilinumeron näyttäminen riittää: "Uuden lain aikaan on annettu Korkeimmassa hallinto-oikeudessa päätös, jonka mukaan pelkkä rahankeräyksen tietojen ja tilinumeron ilmoittaminen tarkoittaa samaa kuin rahankerääminen netissä, vaikka yleisöön ei ole erikseen vedottu."

http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/16...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset