*

Juhani Kähärä Käytännönläheistä liberalismia

Perustuslain valvonnassa on ilmeisiä ongelmia

Perustuslaki on tärkein yksittäinen laki, sillä siinä linjataan valtion toiminnan perusteet ja siinä asetetaan rajoituksia yksilöiden turvaksi julkisen vallan väärinkäytön varalta. Perustuslaissa turvataan muun muassa sananvapauden, yhdistymisvapauden, yksityisyydensuojan ja elinkeinonvapauden kaltaisia perusoikeuksia. Näitä perustuslain takaamia perustavanlaatuisia oikeuksia ei pysty horjuttamaan eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä, ja perustuslain muuttaminen vaatiikin paljon suuremman enemmistön taakseen, niinkuin kuuluukin.

Perustuslakia valvoo lainsäädäntöprosessin aikana perustuslakivaliokunta, joka koostuu poliitikoista ja asiantuntijajäsenistä. Tuomioistuimilla on myös oikeus yksittäistapauksissa poiketa tavallisen lain määräyksestä, mikäli se on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslaki on siis tavallisten lakien yläpuolella ja sen toteutumiseen kohdistuu sekä etukäteis- että jälkikäteisvalvontaa, ainakin teoriassa.

Käytäntö kuitenkin ratkaisee. Suomessa on lukuisia esimerkkejä lakien käytännön tulkinnasta, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, mutta tuomioistuimet eivät näihin puutu ja poliitikot ovat asiasta hiljaa. Eräs suuri selittävä tekijä on, että tavallisten lakien jyrääminen perustuslailla ei edes yksittäistapauksissa tuomioistuimilta onnistu, mikäli perustuslakivaliokunta on jo ottanut asiaan kantaa. Asiaan ei ole mitään triviaalia ratkaisua, mutta ongelman myöntäminen olisi ensiaskel sen korjaamiseen. Tässä pari esimerkkiä, jotka toivon mukaan johdattavat lukijan toteamaan, että ongelma on olemassa ja se on suuri.

 

PL § 18 Oikeus työhön ja elinkeinovapaus: “Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.”

Perustuslaissa todetaan siis, että kukin saa itse valita, mitä tekee työkseen. Esimerkiksi itäisessä yhteiskuntajärjestelmässä tämän valinnan teki valtiollinen keskussuunnittelulautakunta yksilön sijaan. Perustuslain kirjaimen ja hengen vastaista on siis kaikki sellainen sääntely, jossa pätevältä henkilöltä evätään lupa perustaa haluamansa kaltainen yritys. Tällä hetkellä tällaista sääntelyä on Suomessa ilmiselvästi ainakin taksi- ja apteekkialoilla. Pätevältä proviisorilta voidaan evätä lupa perustaa apteekki, vaikka perustuslaissa lukee, että valinnan kunkin elinkeinosta tekee henkilö itse eikä virkamies. Taksialalla vastaava sääntely on poistumassa, mutta on ongelmallista, että poliitikot ja tuomioistuimet eivät ole aikaisemmin kyseistä epäkohtaa tunnistaneet.

 

PL 6 § Yhdenvertaisuus: “Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Yhdenvertaisuuspykälän mukaan kaikille ihmisryhmille pitäisi siis olla samat lait eivätkä viranomaiset saa syrjiä mitään ihmisryhmää. Tämän pykälän vastaista olisi esimerkiksi laki, että tummaihoisten pitäisi istua ravintoloissa heille varatuissa pöydissä tai että naisilla ei olisi äänioikeutta. Suomessa on kuitenkin yksi kokonainen laki, joka koskee vain miehiä, nimittäin laki asevelvollisuudesta. Yhdelle ihmisryhmälle räätälöity laki, joka laittaa tälle ryhmälle suuren velvollisuuden, jota muilla ei ole, on ilmiselvästi eri asemaan asettamista.

Pykälän porsaanreikä, eli maininta “hyväksyttävästä syystä”, ei päde asevelvollisuuden tapauksessa, koska hyväksyttävää syytä ei tässä tapauksessa ole. Perustuslakivaliokunnan ja tuomioistuimien kanta on, että perinne on hyvä syy asettaa miehet eri asemaan. Joidenkin käräjäoikeuden päätösten perusteella sukupuolen perusteella saa syrjiä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa yleisin peruste perustuslain ohittamiselle on urbaanilegenda siitä, että Suomessa naisilla olisi lakisääteinen synnytysvelvollisuus asevelvollisuuden vastapainoksi. Urbaanilegendat tai perinteet eivät mitenkään voi olla perustuslain tarkoittamia hyväksyttäviä syitä.

 

Perustuslaki 3 § Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi: “Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.”

Perustuslain mukaan Suomessa lainsäädännöstä ja valtiontaloudesta pitäisi päättää kansan valitsema eduskunta. Hyvin merkittävä osa tästä vallasta on kuitenkin ulkoistettu työmarkkinajärjestöille, jotka tosiasiallisesti päättävät muun muassa työttömyysturvasta, eläkkeistä, verotuksesta ja ihmisten työsopimuksista. Työttömyyteen liittyvät tulonsiirrot ovat useiden miljardien eurojen kysymys ja eläkkeet ovat noin 30 miljardin euron vuotuinen kulu, ja ne rahoitetaan veroluontoisin maksuin.

Tämä nimenomainen asia on suurin epäkohta koko suomalaisessa yhteiskunnassa, sillä näin merkittävä vallan ulkoistaminen on oikeusvaltioperiaatteiden, perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaista. Jopa puolet julkisista menoista on työmarkkinajärjestöjen veto-oikeuden alla, eikä eläkkeisiin ja työttömyysturvaan saa tehdä muutoksia ilman näiden hyväksyntää. Lisäksi tämä rampauttaa koko päätöksentekojärjestelmän, ja työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan jumittuminen 70-luvulle on romuttamassa koko valtiontalouden. Valta pitäisi välittömästi palauttaa Arkadianmäelle kokoontuvalle vaaleilla valitulle eduskunnalle sen sijaan, että asioistamme päättää Levin mökin saunassa kokoontuva korporaatioeliitti. Tähän on Suomen eduskunnalla ja istuvalla hallituksella perustuslaillinen oikeus ja velvollisuus.


Esimerkkejä perustuslain vastaisista käytännöistä ja laeista löytyy näiden lisäksi pilvin pimein. Suurin syypää näihin epäkohtiin ovat perustuslaista ja perusoikeuksista piittaamattomat puolueet, joille perustuslaki on enemmänkin joko hidaste tai poliittinen työkalu omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Se, ettei apteekkia saa perustaa ja työttömyysturvasta päättää kolmikanta on loppujen lopuksi poliittikkojen päätös, ja nykyiset puolueet ovat tietoisesti päättäneet olla välittämättä perustuslain pykälistä ilmeisissäkin tapauksissa. Lakia valvomaan voisi mahdollisesti perustaa perustuslakituomioistuimen, mutta senkään toiminta ei ole koskaan politiikasta riippumatonta. Perustuslakituomioistuinta puoltaa toki se, että perustuslain valvontaa saataisiin edes vähän erilleen poliitikkojen vetämästä perustuslakivaliokunnasta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset