*

Juhani Kähärä Käytännönläheistä liberalismia

Aktiivimallikritiikki edistää fatalistista ihmiskuvaa

Työttömyysturvan aktiivimalli on perustellusti herättänyt voimakasta kritiikkiä. Mallli leikkaa työttömyysturvaa 4,65%, mikäli työtön ei ole ollut riittävän aktiivinen. Aktiivisuuskriteerin voi täyttää esimerkiksi osallistumalla TE-toimiston aktivointitoimiin tai työllistymällä kolmen kuukauden aikana vähintään 18 tunnin ajaksi. Malli on huomattavan byrokraattinen, se lisää tehotonta TE-toimiston toimintaa, eikä se edes säästä julkisia menoja.

Pöydällä olisi ollut paljon parempia vaihtoehtoja, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus, mutta työmarkkinajärjestöt torppasivat nämä selkeämmät ja oikeudenmukaisemmat vaihtoehdot.

Aktiivimallikritiikki on kuitenkin monilta osin ollut täysin kohtuutonta. Eräs käytetyimmistä vastalauseista tätä mallia vastaan on, että se leikkaa työttömyysturvaa ilman, että työttömällä olisi mitään mahdollisuutta vaikuttaa leikkaukseen. Toistetaan vielä sama asia eri sanoin: työtön ei voi vaikuttaa mitenkään omaan työllistymiseensä tai esimerkiksi osallistumiseensa TE-toimiston kurssituksiin.

Tällaisten lauseiden viljelijät mainostavat nyt sosiaalisessa mediassa ja lehtien palstoilla kovaan ääneen, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä työttömänä teet. Olet olosuhteiden uhri, etkä voi omalla toiminnallasi mitenkään vaikuttaa tulevaisuuteesi. Tämä on erityisen toivoton ja koruton kuva Suomen työmarkkinoista.

Tällainen fatalismi on ilmiselvästi valheellista. Ihminen voi omilla valinnoillaan huomattavasti vaikuttaa omaan työllistymiseensä esimerkiksi opiskelemalla uusia taitoja, panostamalla työnhakuun tai ääritapauksessa muuttamalla työn perässä. Taho, jolla on ylivoimaisesti eniten vaikutusta yksittäisen ihmisen työllistymiseen, on tämä henkilö itse.

Niitä ihmisiä toki on paljon, jotka omasta aktiivisuudestaan huolimatta eivät työllisty. Tämä on kuitenkin täysin eri väite, kuin se, että aktiivisuudella ei voisi omaan työllistymiseen vaikuttaa.

Maailmankuvaa, jossa ihmiset ovat vain olosuhteiden vietävissä olevia objekteja, ei levitetä ainoastaan sosialistista vallankumousta hautovan marginaalin kahvipöydissä. Tällaista hirveää ja epätotta mielikuvaa lietsovat poliittisen vasemmiston kärkinimet, kuten Ville Niinistö, Emma Kari ja Li Andersson. Tällaisen fatalismin lietsominen on siis osa vasemmistolaista valtavirtaa.

Aktiivimalli on toimimaton ratkaisu Suomen toimimattomille työmarkkinoille. Toimivat ratkaisut löytyvät työmarkkinoiden vapauttamisessa, sosiaaliturvan ja verotuksen paremmassa yhteensovittamisessa sekä elinkeinoelämän sääntelyn keventämisessä. Mallin huonoudesta huolimatta liioitellun epätoivon lietsonta on hyvin haitallista suomalaisen yhteiskunnan kehitykselle. Mikäli päivästä toiseen kerromme kansalaisille, jopa terveille ja työkykyisille, että he ovat vain avuttomia hallintoalamaisia ilman mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämään, pikkuhiljaa yhteiskunta muuttuu oikeasti avuttomien yhteiskunnaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Avuttomien yhteiskunnassa apua tarvitsevat auttavat toinen toistaan:

Tässä alla yksi esimerkki politiikan matematiikasta, jossa 1 + 1 = 3. Tai jopa enemmän pitkällä aikavälillä:

"Aidosti palkitseva aktiivimalli" -kansalaisaloite, on yksi sosiaaliturvan malli, joka täydentää virallista työllisten ja huollettavien huoltosuhdetta.

Tämä ko. kansalaisaloite kantaa omalta osaltaan huolta Suomen hyvinvointivaltion kestävyydestä yhdistäen työttömät ja seniorit auttamaan toinen toistaan yhteiskunnan tuella, ks. suora linkki:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset