Juhani Kähärä Käytännönläheistä liberalismia

Kaikki blogit puheenaiheesta Kansalaisyhteiskunta

Rahankeräyslain uudistus ei ole riittävä - lahjoittajat vastuutettava teoistaan!

Keskeisenä pyrkimyksenä nykyisessä rahankeräyssääntelyssä on varmistaa, että kerätyt varat käytetään nimettyyn tarkoitukseen, että sekä rahojen kerääminen että niiden käyttäminen on sekä tehokasta että asianmukaista, ja että yleisölle syntyy varmuus, että keräykseen lahjoitetut varat todellisuudessa edistävät esitettyä asiaa. Epävarmuus lahjoitusten asianmukaisesta ja tehokkuudesta laskee kansalaisten halukkuutta lahjoittaa rahankeräyksiin varojaan.

 

Perintä, velka vai arvokkaat palvelut

Yhteiskunnan toiminnan odotetaan olevan tasapainoista, täyttävän kansalaisten odotukset ja tarpeet. Palvelujen pirstoutuminen tuo mukanaan kuitenkin jatkuvasti uusia asiakassuhteita ja välikäsiä. Osa niistä on vapaaehtoisia, mutta osa tulee pakon kautta. Markkinamekanismit toimivat markkinoilla, mutta huomioivatko ne yhteiskunnan edellyttämät inhimilliset tekijät?

Uusia työkaluja parempaa arkeen

Työelämän ja vapaa-ajan merkityksellisyys syntyy kokemuksista ja näkemyksistä. Me kaikki haluamme olla mukana mielenkiintoisissa, elämyksellisissä ja vaikutuksellisissa asioissa ja toiminnassa.

Aika on ihmisille niukkuustekijä, jota varjellaan. Onneksi oikein käytettynä uudet teknologiat kuten muun muassa sosiaalinen media helpottavat ihmisten arkea. Yhteydenpito on yksinkertaistunut, nopeutunut ja siitä on hävinnyt sidonnaisuus aikaan ja paikkaan.

Ikuinen dilemma

Onko järkevää sanan perinteisessä merkityksessä "rangaista" sellaista, johon rangaistus ei hänen tilansa vuoksi vaikuttaisi, olkoonkin että toisaalta hänen tilansa myös pääsasiallinen syy, minkä johdosta sopivaa rangaistusta on ylipäätään aiheellista kerääntyä pohtimaan?

Entä jos joku on ehdollistunut jotenkin ihan pimeästi, että jos pistää varvassukat jalkaan, niin sekoilee aina jotain mitä katuu myöhemmin, mutta ilman varvassukkia kaikki sujuu hyvin ja vielä paremmin?

Kansalaisyhteiskunnan perustaminen

 

Nelivuotisten vaalien puoluepopulismi on jättänyt Suomen tuuliajolle. Neljän vuoden välein puolueet yrittävät arvata, millä vaali-sloganeilla saadaan omaan napaansa tuijottavalta kannattajakunnalta vallassapysymiseen tarvittavat äänet. Isänmaan pitkän aikavälin menestys ei ole minkään valtaryhmittymän fokuksessa.

Tolkun meininki Itsensä työllistämiseen

Työttömyys-hukkaputkea pidetään yllä, koska työn olemuksen muutosta ei ole ymmärretty. Pulma on sen vanhentuneen kuvitelman ylläpito, että jonkun ulkopuolisen tahon tehtävä olisi järjestää ihmisille töitä. Automatisaation myötä työn tarve ensinnäkin siirtyy koko ajan pois kulutustuotteiden tekemisestä niiden tehokkaampien valmistusmenetelmien kehittämiseen. Ja toisaalta ihmistyön kokonaistarve vähenee. Silsi koko ajattelutapa, paradigma, menee uusiksi: työllistäminen ei olekaan enää muiden, esim.

Etäinen, kaukana kansasta: EU – Bryssel, jauhava virkakoneisto

(Tasavallan presidentti Sauli Niinistö käsitteli tekstissään |* kovin sanoin EU:ta ja sen johtomenetelmiä. Komissio on kaukainen, ylpeä ja luoksepääsemätön norsunluutorni, joka ei herätä luottamusta ja yhteishengen luontumista)

Neuvotteluyhteiskunta on menneisyyttä

Suomessa on monet (lähinnä itse tilanteesta hyötyneet) hehkuttaneet suomalaista neuvotteluyhteiskuntaa. Todellisuudessa suomalainen neuvotteluyhteiskunta on todellisuudessa irvokas versio demokratiasta, jossa eduskunta ja sen enemmistöä edustava hallitus painostetaan tarvittaessa laittomien lakkojen voimalla muutaman etujärjestön sanelemien ratkaisujen kannalle.

Kenen kannatuslauluja laulat, sille laulujesi laulamisesta maksat

Alexander Stubb avasi muutama päivä sitten sanaisen arkkunsa ja aiheutti ainakin pienessä piirissä sekä hilpeyttä että kummastelua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä