Raha http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/4/all Thu, 30 May 2019 06:19:14 +0300 fi Talouden tilannekuvan realistisuus uuden hallituksen kriittisin kohta http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276727-talouden-tilannekuvan-realistisuus-uuden-hallituksen-kriittisin-kohta <p><strong>Taustaksi todettua&nbsp; neljä vuotta sitten&nbsp;</strong></p><p>Kirjoitin <a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195860-tassa-on-sipilan-hallituksen-kriittisin-kohta-ja-uskottavuus">neljä vuotta</a> sitten epäilykseni pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman&nbsp;säästö- ja rakenneuudistusohjelman <a href="http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1407704/Hallituksen+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6-+ja+rakenneuudistusohjelman+vaikuttavuus+200515.pdf/c2ee8368-4366-483a-bd79-dc777ed5f102">vaikuttavuudesta</a> ja, että &nbsp;onko se realistinen.</p><p>En&nbsp; ollut kovinkaan väärässä epäilyksistäni. Lainaan, mitä helmikuussa &nbsp;julkistetussa valtiovarainministeriön <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161348/VM_11_2019_Virkamiespuheenvuoro_FINAALI.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">virkamiespuheenvuorossa</a> tulevan vaalikauden hallinto- ja talouspolitiikan lähtökohdista on todettu&nbsp; ja esitetty&nbsp; varoittavat madonluvut sivulla 27:</p><p>1. &ldquo;Julkinen talous on aiempaa heikommassa kunnossa kohtaamaan ikäviä yllätyksiä</p><p>2. &ldquo;Julkisen talouden kestävyysongelmaa ei ole ratkaistu.&rdquo;</p><p>---------</p><p>Nyt askarruttaa, että onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen johtamissa hallitusneuvotteluissa talouden tilannekuva realistinen. Julkisuuten on vuotanut tietoja, että hallitusohjelmaa ollaan laatimassa 2 %:n talouskasvulle ja 75 %:n &nbsp;työllisyysasteelle.</p><p>Kaikilla kotimaan&nbsp; &nbsp;<a href="http://www.finanssiala.fi/tilastot/FA-tilasto-talousennusteet.pdf">ennustelaitoksilla</a> on <a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10623/talouskasvu-jatkuu-hidastuen">valtiovarainministeriön </a>lisäksi&nbsp; on erilainen näkemys Suomen talouden näkymistä. Myös työllisyysasteen pitäminen saavutetulla 72-73 %:n tasolla on haasteellinen puhumattakaan &nbsp;sen nostamiseksi 75 %.n tasolle.</p><p>Eilen uutisoitiin, että muodostettava hallitus tavoittelee 1,9 miljardin tuloja työllisyysasteen nostolla. Mutta ei ole mitään varmuutta&nbsp; vaadittavista toimista, jolla työllisyysaste saadaan nousemaan 75 %:n tasolle.</p><p>Julkisuudessa on kerrottu, että tuleva hallitus on sopinut 1,2 mrd:n &nbsp;euron menolisäyksistä ilman, että tästäkään on varmuutta talouden varmasta kehityksestä kasvu-uralla.</p><p>Toivottavasti olen väärässä, mutta tässä &nbsp;linkissä esittämäni arvio&nbsp;&nbsp;johtaa <a href="http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276302-antti-rinteen-hallitussuunnitelmat-johtavat-valtion-suurvelanoton-tielle">&nbsp;valtion suurvelanoton tielle&nbsp;</a>vaalikauden lopussa. Puheet siitä, ettei valtio ota lisävelkaa vaalikauden lopussa ovat perusteettomia. Talouden tilannekuvan perustaminen hallitusohjelmassa epärealistiseksi voi johtaa&nbsp; ilman menojen leikkaamista ja/tai verotuksen tuntuvaa kiristämistä vaalikauden valtion budjetin&nbsp; 5-6 mrd:n alijäämäiseksi ellei jopa suuremmaksikin.</p><p>-------</p><p><a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/tilastot/julkiset-menot/julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/">Julkisten menojen</a> ja <a href="https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/veroaste_suomi_eu_oecd.pdf">veroasteiden </a>kv-vertailussa Suomi on jo valmiiksi kärjessä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Taustaksi todettua  neljä vuotta sitten 

Kirjoitin neljä vuotta sitten epäilykseni pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman säästö- ja rakenneuudistusohjelman vaikuttavuudesta ja, että  onko se realistinen.

En  ollut kovinkaan väärässä epäilyksistäni. Lainaan, mitä helmikuussa  julkistetussa valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuorossa tulevan vaalikauden hallinto- ja talouspolitiikan lähtökohdista on todettu  ja esitetty  varoittavat madonluvut sivulla 27:

1. “Julkinen talous on aiempaa heikommassa kunnossa kohtaamaan ikäviä yllätyksiä

2. “Julkisen talouden kestävyysongelmaa ei ole ratkaistu.”

---------

Nyt askarruttaa, että onko SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen johtamissa hallitusneuvotteluissa talouden tilannekuva realistinen. Julkisuuten on vuotanut tietoja, että hallitusohjelmaa ollaan laatimassa 2 %:n talouskasvulle ja 75 %:n  työllisyysasteelle.

Kaikilla kotimaan   ennustelaitoksilla on valtiovarainministeriön lisäksi  on erilainen näkemys Suomen talouden näkymistä. Myös työllisyysasteen pitäminen saavutetulla 72-73 %:n tasolla on haasteellinen puhumattakaan  sen nostamiseksi 75 %.n tasolle.

Eilen uutisoitiin, että muodostettava hallitus tavoittelee 1,9 miljardin tuloja työllisyysasteen nostolla. Mutta ei ole mitään varmuutta  vaadittavista toimista, jolla työllisyysaste saadaan nousemaan 75 %:n tasolle.

Julkisuudessa on kerrottu, että tuleva hallitus on sopinut 1,2 mrd:n  euron menolisäyksistä ilman, että tästäkään on varmuutta talouden varmasta kehityksestä kasvu-uralla.

Toivottavasti olen väärässä, mutta tässä  linkissä esittämäni arvio  johtaa  valtion suurvelanoton tielle vaalikauden lopussa. Puheet siitä, ettei valtio ota lisävelkaa vaalikauden lopussa ovat perusteettomia. Talouden tilannekuvan perustaminen hallitusohjelmassa epärealistiseksi voi johtaa  ilman menojen leikkaamista ja/tai verotuksen tuntuvaa kiristämistä vaalikauden valtion budjetin  5-6 mrd:n alijäämäiseksi ellei jopa suuremmaksikin.

-------

Julkisten menojen ja veroasteiden kv-vertailussa Suomi on jo valmiiksi kärjessä.

 

 

 

 

]]>
27 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276727-talouden-tilannekuvan-realistisuus-uuden-hallituksen-kriittisin-kohta#comments Raha Suomen talous Valtion budjetti Thu, 30 May 2019 03:19:14 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276727-talouden-tilannekuvan-realistisuus-uuden-hallituksen-kriittisin-kohta
Menot rahoittavat itsensä http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275848-menot-rahoittavat-itsensa <p>&rdquo;Eli vappusatanen jollakin ohjelmalla toteutettuna ensi kaudella, hoitajamitoitus, sitten on tulevaisuusinvestointeja, jotka maksavat itsensä takaisin ensi vaalikaudella, Rinne sanoi ja viittasi oppivelvollisuusiän pidentämiseen ja varhaiskasvatuksen maksuttomuuden laajentamiseen&rdquo;.</p><p>Näinhän se menee. Menot maksavat itsensä. Olen itsekin huomannut sen. Kun käyn Prismassa, niin kassalle jättämäni rahat palautetaan minulle ulko-ovella.</p><p>SDP ja Keskusta (Maalaisliitto) ovat olleet asialla, kun julkinen sektori on Suomessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista. Varsinainen läpimurto tehtiin 1970-luvulla Sorsan ja Virolaisen hallituksen aikana, kun menot ja veroaste hypähtivät muutamassa vuodessa usealla prosentilla ylöspäin (tarkemmin sanoen 33 prosentista 42 prosenttiin suhteessa kokonaistuotannon arvoon, ks. vanha blogikirjoitukseni). Ja aina kun menot on saatu kiskottua ylös, siellä ne pysyvät. Puolueet ovat olleet mestareita jakamaan rahaa omille kannattajilleen; veronmaksajista ei sen sijaan ole kannettu suurempaa huolta.</p><p>Ja sama meno varmaan jatkuu tulevaisuudessakin, jos kaakun jaosta päästään sopimukseen. Vasemmisto ja Vihreät eivät taatusti pane vastaan, jos kyse on julkisten menojen kasvattamisesta. Jos ette usko menojen kasvuun, käykää vaikka katsomassa SDP:n vaaliohjelmaa. Hämmästyksekseni huomasin, että tekstissä oli peräti kaksi &rdquo;vähentää&rdquo; sanaa, mutta sitten huomasin, että kyse olikin fosforimäärän ja köyhyyden vähentämisestä&rdquo;. Muuten verbien sisältö oli sitä tuttua ja turvallista (lisätään, kehitetään, parannetaan). Älkää turhaan hakeko &rdquo;leikkauksia&rdquo;, &rdquo;supistuksia&rdquo; tai muita vastenmielisiä ilmaisuja.</p><p>Toki SDP:n vaihtoehtobudjetissa hieman raotetaan veronkorotusten yhteistä linjaa: pääomatuloveroihin pari pinnaa lisää, yli 90&nbsp;000 euroa tienaaville lisävero (samaan tyyliin kuin Ranskassa Francois Hollandin aikana kokeiltu rikkaiden rangaistusvero) ja tietenkin kiinteistöveroon rutkasti lisää. Asuminenhan on liian halpaa Suomessa. Yhteisöverosta tietenkin pois kaikki vähennykset. Jonkinlaisena täkynä ohjelmassa oli yleishyödyllisille yhteisöille suunnattu vero, joka kuitenkin olisi lähinnä symbolinen (ja rokottaisi Hakaniemen miljardiomaisuutta vain pari miljoonalla).</p><p>En ole nähnyt ainuttakaan uskottavaa analyysiä, jossa näytettäisiin, että julkiset menot rahoittaisivat itsensä olivat ne nimeltään tai imagoltaan miten hyviä tahansa. Ainoa asia saattaisi rahoittaa itsensä on yhtiövero, jonka fiskaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on tosin erityisen hankala ennakoida (ks. Barro). Yksi mielenkiintoinen kokeilu on Donald Trumpin verouudistus, jossa liittovaltion yhteisövero laskettiin 35 prosentista 21 prosenttiin (lukuihin pitää tosin lisätä osavaltiokohtaiset yhtiöverot, jotka nostavat veroastetta runsaalla viidellä prosentilla). Samalla liitovaltion tuloveroasteikkoa kevennettiin maksimissa vajaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Kuten tunnettua USA:n taloudella menee hyvin, ja aika yleinen arvio on se, että suurin syy on juuri mainitut veronalennukset (aiheesta ks. esim. alla mainittu Robert Barron kirjoitus). Tulokseen on Suomessa suhtauduttu hyvin happamasti, koska pahinta on tietenkin se, että talous vaikuttaa vääränmerkkisesti Trumpin suosioon.</p><p>Suomessa ei kannata haaveilla veronalennuksista moneen vuoteen. Valtaan ovat tulossa ne, joiden mielestä verot eivät vaikuta lainkaan kielteisesti talouskasvuun vaan itse asiassa kiihdyttävät sitä, koska kiristyvä verotus lisää tasa-arvoa se puolestaan (jollain mystisellä mekanismilla) vaikuttaa positiivisesti kasvuun. Taloustieteen ja erityisesti julkistalouden tieteellinen kirjallisuus on siis yhtä tyhjän kanssa</p><p>Paradoksaalista on se, että ne, jotka pitävät suurinta ääntä koulutuksen ja tutkimuksen tärkeydestä, vähät välittävät tutkimustiedosta ja empiirisistä havainnoista (ks. esim. alla mainitut Kocherlakotan ja Kaplowin kirjat). &nbsp;</p><p>Pahinta ei välttämättä ole edes se, että veroasteet nousevat vaan se, että verotuksesta tulee entistä enemmän kielteisesti tuotantoon vaikuttavaa (&rdquo;distortiivista&rdquo;) sen vuoksi, että veroasteita eivät enää säätele fiskaaliset tai taloudelliset perustelut vaan erilaiset imagotekijät (ilmaston muutos, kestävä kehitys, terveys, taistelu &rdquo;paheita vastaan&rdquo;, jne.). Sille tielle kun lähtee, taloustieteelle voi sanoa hellät jäähyväiset ja keskittyä sosiaalipsykologian opintoihin.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin">http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin</a></p><p><a href="https://www.project-syndicate.org/commentary/trump-tax-cuts-boost-economic-growth-by-robert-j-barro-2019-04">https://www.project-syndicate.org/commentary/trump-tax-cuts-boost-economic-growth-by-robert-j-barro-2019-04</a></p><p><a href="https://press.princeton.edu/titles/9222.html">https://press.princeton.edu/titles/9222.html</a></p><p><a href="https://press.princeton.edu/titles/8656.html">https://press.princeton.edu/titles/8656.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Eli vappusatanen jollakin ohjelmalla toteutettuna ensi kaudella, hoitajamitoitus, sitten on tulevaisuusinvestointeja, jotka maksavat itsensä takaisin ensi vaalikaudella, Rinne sanoi ja viittasi oppivelvollisuusiän pidentämiseen ja varhaiskasvatuksen maksuttomuuden laajentamiseen”.

Näinhän se menee. Menot maksavat itsensä. Olen itsekin huomannut sen. Kun käyn Prismassa, niin kassalle jättämäni rahat palautetaan minulle ulko-ovella.

SDP ja Keskusta (Maalaisliitto) ovat olleet asialla, kun julkinen sektori on Suomessa kasvanut yhdeksi maailman suurimmista. Varsinainen läpimurto tehtiin 1970-luvulla Sorsan ja Virolaisen hallituksen aikana, kun menot ja veroaste hypähtivät muutamassa vuodessa usealla prosentilla ylöspäin (tarkemmin sanoen 33 prosentista 42 prosenttiin suhteessa kokonaistuotannon arvoon, ks. vanha blogikirjoitukseni). Ja aina kun menot on saatu kiskottua ylös, siellä ne pysyvät. Puolueet ovat olleet mestareita jakamaan rahaa omille kannattajilleen; veronmaksajista ei sen sijaan ole kannettu suurempaa huolta.

Ja sama meno varmaan jatkuu tulevaisuudessakin, jos kaakun jaosta päästään sopimukseen. Vasemmisto ja Vihreät eivät taatusti pane vastaan, jos kyse on julkisten menojen kasvattamisesta. Jos ette usko menojen kasvuun, käykää vaikka katsomassa SDP:n vaaliohjelmaa. Hämmästyksekseni huomasin, että tekstissä oli peräti kaksi ”vähentää” sanaa, mutta sitten huomasin, että kyse olikin fosforimäärän ja köyhyyden vähentämisestä”. Muuten verbien sisältö oli sitä tuttua ja turvallista (lisätään, kehitetään, parannetaan). Älkää turhaan hakeko ”leikkauksia”, ”supistuksia” tai muita vastenmielisiä ilmaisuja.

Toki SDP:n vaihtoehtobudjetissa hieman raotetaan veronkorotusten yhteistä linjaa: pääomatuloveroihin pari pinnaa lisää, yli 90 000 euroa tienaaville lisävero (samaan tyyliin kuin Ranskassa Francois Hollandin aikana kokeiltu rikkaiden rangaistusvero) ja tietenkin kiinteistöveroon rutkasti lisää. Asuminenhan on liian halpaa Suomessa. Yhteisöverosta tietenkin pois kaikki vähennykset. Jonkinlaisena täkynä ohjelmassa oli yleishyödyllisille yhteisöille suunnattu vero, joka kuitenkin olisi lähinnä symbolinen (ja rokottaisi Hakaniemen miljardiomaisuutta vain pari miljoonalla).

En ole nähnyt ainuttakaan uskottavaa analyysiä, jossa näytettäisiin, että julkiset menot rahoittaisivat itsensä olivat ne nimeltään tai imagoltaan miten hyviä tahansa. Ainoa asia saattaisi rahoittaa itsensä on yhtiövero, jonka fiskaalisia ja taloudellisia vaikutuksia on tosin erityisen hankala ennakoida (ks. Barro). Yksi mielenkiintoinen kokeilu on Donald Trumpin verouudistus, jossa liittovaltion yhteisövero laskettiin 35 prosentista 21 prosenttiin (lukuihin pitää tosin lisätä osavaltiokohtaiset yhtiöverot, jotka nostavat veroastetta runsaalla viidellä prosentilla). Samalla liitovaltion tuloveroasteikkoa kevennettiin maksimissa vajaalla kolmella prosenttiyksiköllä. Kuten tunnettua USA:n taloudella menee hyvin, ja aika yleinen arvio on se, että suurin syy on juuri mainitut veronalennukset (aiheesta ks. esim. alla mainittu Robert Barron kirjoitus). Tulokseen on Suomessa suhtauduttu hyvin happamasti, koska pahinta on tietenkin se, että talous vaikuttaa vääränmerkkisesti Trumpin suosioon.

Suomessa ei kannata haaveilla veronalennuksista moneen vuoteen. Valtaan ovat tulossa ne, joiden mielestä verot eivät vaikuta lainkaan kielteisesti talouskasvuun vaan itse asiassa kiihdyttävät sitä, koska kiristyvä verotus lisää tasa-arvoa se puolestaan (jollain mystisellä mekanismilla) vaikuttaa positiivisesti kasvuun. Taloustieteen ja erityisesti julkistalouden tieteellinen kirjallisuus on siis yhtä tyhjän kanssa

Paradoksaalista on se, että ne, jotka pitävät suurinta ääntä koulutuksen ja tutkimuksen tärkeydestä, vähät välittävät tutkimustiedosta ja empiirisistä havainnoista (ks. esim. alla mainitut Kocherlakotan ja Kaplowin kirjat).  

Pahinta ei välttämättä ole edes se, että veroasteet nousevat vaan se, että verotuksesta tulee entistä enemmän kielteisesti tuotantoon vaikuttavaa (”distortiivista”) sen vuoksi, että veroasteita eivät enää säätele fiskaaliset tai taloudelliset perustelut vaan erilaiset imagotekijät (ilmaston muutos, kestävä kehitys, terveys, taistelu ”paheita vastaan”, jne.). Sille tielle kun lähtee, taloustieteelle voi sanoa hellät jäähyväiset ja keskittyä sosiaalipsykologian opintoihin.

 

http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin

https://www.project-syndicate.org/commentary/trump-tax-cuts-boost-economic-growth-by-robert-j-barro-2019-04

https://press.princeton.edu/titles/9222.html

https://press.princeton.edu/titles/8656.html

]]>
104 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275848-menot-rahoittavat-itsensa#comments Raha Hallitusohjelma Julkiset menot Verotus Sat, 11 May 2019 18:14:48 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275848-menot-rahoittavat-itsensa
Mitä yhteistä on Nord Stream 2:lla ja Yhdysvaltojen EU-autotulleilla? http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270150-mita-yhteista-on-nord-stream-2lla-ja-yhdysvaltojen-eu-autotulleilla <p>&ldquo;<em>With that renewed strength, America and our allies have stood strong. We&rsquo;ve stood against efforts, as well, to divide our alliance through political interference or the use of energy resources. And the United States commends all our European partners who&rsquo;ve taken a strong stand against Nord Stream 2. And we commend others to do the same.</em>&rdquo; (<a href="https://www.whitehouse.gov/briefings-statements/remarks-vice-president-pence-2019-munich-security-conference-munich-germany/"><u>The White House 16.2.2019</u></a>).</p><p>Noin lausui Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence Münchenin turvallisuuskonferenssissa viikko sitten.</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Tämän uuden vahvuuden myötä Yhdysvallat ja liittolaisemme ovat pysyneet vahvoina. Olemme myös vastustaneet niitä toimia, jotka jakavat liittokuntaa [Venäjän] poliittisen sekaantumisen tai [venäläisen] energian avulla. Yhdysvallat kiittää kaikkia niitä eurooppalaisia kumppaneita, jotka ovat ottaneet vahvan kannan Nord Stream 2:n vastustamisessa. Me suositellemme myös muita tekemään samoin.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvallat ei siis kiitä Suomea ja Saksaa, jotka kannattavat Nord Stream 2 -kaasuputkea.</p><p>Nord Stream 2 -kaasuputki on poliittinen kysymys. Nord Stream 2 -kaasuputki on turvallisuuspoliittinen kysymys.</p><p>Yhdysvalloille Nord Stream 2 -kaasuputki on Euroopan turvallisuuspoliittinen kysymys, jonka vastustamisella Yhdysvallat pyrkii estämään Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa Euroopassa ja ennen kaikkea EU:ssa.</p><p>Yhdysvallat on ollut toimissaan johdonmukainen ja päättäväinen. Kaikkia Yhdysvaltain toimia Nord Stream 2 -kaasuputken käyttöönoton estämiseksi emme ole vielä nähneet. Yhdysvallat on esittänyt toistaiseksi mielipiteensä sanallisesti, mutta todellisia tekoja on tulossa myös, jos kannat Euroopassa eivät muutu.</p><p>Saksan ja Yhdysvaltojen tämänhetkiset suhteet eivät ole hyvät. On monia asioita, jotka hiertävät suhteita. Ovat hiertäneet jo pitkään. Syytän huonoista suhteista Saksaa, en Yhdysvaltoja.</p><p>On kaksi asiaa erityisesti, jotka hiertävät.</p><p>Toinen asia on Yhdysvaltain kauppavaje ja EU:n kanssa, jonka rungon muodostaa Saksan vienti Yhdysvaltoihin heikon euron avulla. Saksan Yhdysvaltain viennistä tärkeimmän osan muodostavat autot. Autojen osuus saksalaisviennistä Yhdysvaltoihin on lähes viidennes. Esimerkiksi vuonna 2017 Saksa vei autoja Yhdysvaltoihin 257,2 miljardin dollarin arvosta.</p><p>Toinen asia on Nord Stream 2 -kaasuputki. Yhdysvallat tietää hyvin, millaisia paineita Euroopan turvallisuudelle syntyy, jos Venäjä kykenee tuomaan kaiken Saksalle ja EU-maille myymänsä kaasun ilman Venäjän kanssa sotaa käyvää Ukrainaa. Ukrainan joutuminen tavalla tai toisella taas Venäjän haltuun muuttaisi koko Euroopan turvallisuustilannetta. Käsittelin tuota aihetta tarkemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Nord Stream -kaasuputkilinjat, Saksa on jo nyt pettänyt lupauksensa Ukrainalle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266455-nord-stream-kaasuputkilinjat-saksa-on-jo-nyt-pettanyt-lupauksensa-ukrainalle"><u>US-blogi 25.12.2018</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>&ldquo;<em>The U</em><em>.S. Commerce Department is set to meet a Sunday deadline to deliver its recommendations to President Donald Trump on whether imported vehicles and parts pose a national security risk and to outline options on how to address the issue, officials said Thursday</em>.&rdquo;, kirjoitti The New York Times viime viikolla (<a href="https://www.nytimes.com/reuters/2019/02/14/business/14reuters-usa-tariffs-autos.html"><u>The New York Times 14.2.2019</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Yhdysvaltojen kauppaministeriö aikoo täyttää sunnuntaihin mennessä velvoitteensa antaa neuvot presidentti Donald Trumpille siitä, ovatko tuodut ajoneuvot ja niiden osat kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä ja hahmotella vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi, [kauppaministeriön] virkamies lausui torstaina [14.2.2019].</em>&rdquo;</p><p>The New York Times kirjoitti noin siis vain kaksi päivää ennen varapresidentti Pencen Saksan vierailulla pitämää puhetta.</p><p>Tuon kauppaministeriön ulostulo ja sen ajankohta oli tarkoin Yhdysvaltain harkittu. Ajankohta oli valittu Pencen Euroopan vierailun perusteella. Euroopassa tätä kuviota ei ollenkaan ymmärretty.</p><p>Yhdysvallat ei tule määrittelemään saksalaisautoja eikä muitakaan EU-alueelta tulevia autoja Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeiksi asioiksi, mikä asiat menevät niin kuin niiden pitäisi mennä. Yhdysvallat valitsi tuon varsin erikoiselta näyttävän&nbsp;asian toimintavälineeksi juuri siksi, jotta tyhminkin eurooppalainen ymmärtäisi, mistä asiassa on kysymys.</p><p>On toki vielä mahdollista, että Yhdysvallat määrittelee tuontiautot kansallisen turvallisuuden asiaksi. Saksa on avainasemassa siihen, miten asiassa tulee käymään.</p><p>Euroopassa eikä etenkään Saksassa ymmärretty alkuunkaan Yhdysvaltojen toiminnan logiikkaa ja ajoituksia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Liittokansleri Merkel ja varapresidentti Pence keskustelivat Münchenissä myös kahden kesken. Yhdysvallat varapresidentti Pencen suulla varoitti taas kerran Saksaa Nord Stream 2 -kaasuputkesta.</p><p>&rdquo;<em>Im Streit über das deutsch-russische Pipeline-Projekt Nord Stream 2 hat US-Vizepräsident Mike Pence Deutschland gewarnt. &bdquo;Wir können die Verteidigung des Westens nicht garantieren, wenn unsere Bündnispartner sich vom Osten abhängig machen&ldquo;, sagte Pence am Samstag auf der Münchner Sicherheitskonferenz.</em>&ldquo; uutisoi saksalainen Die Welt -lehti verkkosivuillaan (<a href="https://www.welt%2016.2.2019/"><u>Die Welt 16.2.2019</u></a>)</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Saksalaisvenäläisen Nord Stream 2 -hankkeen kiistassa Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence varoitti Saksaa. &rsquo;Emme voi taata lännen puolustusta, jos liittolaiset ovat riippuvaisia idästä&rsquo;, Pence sanoi lauantaina Münchenin turvallisuuskonferenssissa.</em>&rdquo;</p><p>Yhdysvalloilla on asiassa kovat piipussa ja Saksassa asia olisi syytä ymmärtää. Saksassa tulisi ensinnäkin ymmärtää, ettei kovista puheista huolimatta Eurooppa voi irrottautua Yhdysvaltain tuottamasta puolustuksesta Euroopan hyväksi. Kyse on ydinaseista, joita Euroopassa on omana varantona varsin rajallinen määrä vain Ranskalla ja Iso-Britannialla. Ilman Yhdysvaltain ydinaseita Euroopalla ei ole mitään jakoa pärjätä ydinaseistusta voimakkaasti modernisoivalle Venäjälle.</p><p>Saksassakin pitäisi ymmärtää, että INF-sopimuksen purkautumisen myötä Eurooppa on yhä enemmän sidottu Yhdysvaltoihin ja Yhdysvaltojen ydinaseisiin. Ainakaan Merkel ei ymmärrä, mutta joidenkin muiden saksalaispoliitikkojen keskuudessa asiaa on jo ymmärretty.</p><p>Saksan omintakeinen turvallisuuspolitiikka alkaa suututtaa Yhdysvaltojen lisäksi yhä enemmän myös Euroopassa, viimeisimpinä esimerkkeinä Ranska ja Iso-Britannia (<a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006009825.html"><u>HS 22.2.2019</u></a>)</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Saksalle on tehty tiettäväksi, että Yhdysvallat voi osaltaan määrittää EU:n kanssa käyttäviä kauppaneuvotteluja ja autotulleja sillä perusteella, miten Saksa toimii Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa.</p><p>Yhdysvallat on siis nyt antanut varoituksen, että se voi määrittää saksalaisautot ja samalla myös muut EU:sta tulevat autot kansalliseksi turvallisuuskysymykseksi vastaavasti kuin Saksa on määritellyt Nord Stream 2 -kaasuputken vain taloushankkeeksi.</p><p>&rdquo;<em>Rein wirtschaftliches Projekt</em>&rdquo;.</p><p>Nuo saksankieliset sanat on kuultu lukuisten saksalaispolitiikkojen suusta ja ennen kaikkea Merkelin suusta, kun puhe on ollut Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta. Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Puhtaasti taloudellinen hanke</em>&rdquo; (esim. <a href="https://deutsch.rt.com/wirtschaft/65315-merkel-morawiecki-nord-stream-2-rein-oekonomisch-keine-bedrohung/"><u>RT Deutsch 16.2.2018</u></a>).</p><p>Jos Nord Stream 2 -kaasuputki on siis Saksalle taloudellinen asia, niin vastavuoroisesti saksalaisautot ovat Yhdysvalloille kansallisen turvallisuuden asia. Molemmat osapuolet ja myös me kaikki muut tiedämme hyvin, että Nord Stream 2 -kaasuputki on poliittinen ja turvallisuuspoliittinen kysymys eikä saksalaisautot ole kansallisen turvallisuuden kysymys.</p><p>Tätä kuviota Saksassa ei ole ymmärretty ollenkaan, kun katsoo vaikka YouTube-nauhalta, kuinka liittokansleri Merkel vuodattaa Münchenin turvallisuuskonferenssissa sydämensä pohjasta saksalaisautoja ja Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta.</p><p>Kallistuuko Saksa Yhdysvaltoihin vai Venäjään päin? Venäjä ja Yhdysvallat ottavat tavallaan mittaa toisistaan. Tällä hetkellä Saksa on kallistumassa Venäjään päin. Toinen Yhdysvaltoja hiertävä asia Saksassa on, onko Saksa panostamassa Nato-maana ja johtavana Euroopan talousmahtina Euroopan puolustuskykyä siinä määrin, mitä Yhdysvallat on vaatinut. Saksa on kaukana kahden prosentin puolustusmenotavoitteesta vuoteen 2024 mennessä.</p><p>Saksa siis päättää omalta osaltaan Nord Stream 2 -kaasuputkella, kuinka Yhdysvallat tulee reagoimaan omalta osaltaan autotulleihin. Jos kaasuputki tulee, Yhdysvallat ottaa käyttöön jo laatimansa pakotteet, jotka vaikuttavat Venäjän lisäksi Saksaan. Nord Stream 2 -kaasuputki tulee siis vaikuttamaan myös Yhdysvaltain ja EU:n välisiin kaupallisiin suhteisiin.</p><p>Saksalle vinkki: hanki ystävät kaukaa ja viholliset läheltä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> With that renewed strength, America and our allies have stood strong. We’ve stood against efforts, as well, to divide our alliance through political interference or the use of energy resources. And the United States commends all our European partners who’ve taken a strong stand against Nord Stream 2. And we commend others to do the same.” (The White House 16.2.2019).

Noin lausui Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence Münchenin turvallisuuskonferenssissa viikko sitten.

Vapaasti suomennettuna:

Tämän uuden vahvuuden myötä Yhdysvallat ja liittolaisemme ovat pysyneet vahvoina. Olemme myös vastustaneet niitä toimia, jotka jakavat liittokuntaa [Venäjän] poliittisen sekaantumisen tai [venäläisen] energian avulla. Yhdysvallat kiittää kaikkia niitä eurooppalaisia kumppaneita, jotka ovat ottaneet vahvan kannan Nord Stream 2:n vastustamisessa. Me suositellemme myös muita tekemään samoin.

Yhdysvallat ei siis kiitä Suomea ja Saksaa, jotka kannattavat Nord Stream 2 -kaasuputkea.

Nord Stream 2 -kaasuputki on poliittinen kysymys. Nord Stream 2 -kaasuputki on turvallisuuspoliittinen kysymys.

Yhdysvalloille Nord Stream 2 -kaasuputki on Euroopan turvallisuuspoliittinen kysymys, jonka vastustamisella Yhdysvallat pyrkii estämään Venäjän kasvavaa vaikutusvaltaa Euroopassa ja ennen kaikkea EU:ssa.

Yhdysvallat on ollut toimissaan johdonmukainen ja päättäväinen. Kaikkia Yhdysvaltain toimia Nord Stream 2 -kaasuputken käyttöönoton estämiseksi emme ole vielä nähneet. Yhdysvallat on esittänyt toistaiseksi mielipiteensä sanallisesti, mutta todellisia tekoja on tulossa myös, jos kannat Euroopassa eivät muutu.

Saksan ja Yhdysvaltojen tämänhetkiset suhteet eivät ole hyvät. On monia asioita, jotka hiertävät suhteita. Ovat hiertäneet jo pitkään. Syytän huonoista suhteista Saksaa, en Yhdysvaltoja.

On kaksi asiaa erityisesti, jotka hiertävät.

Toinen asia on Yhdysvaltain kauppavaje ja EU:n kanssa, jonka rungon muodostaa Saksan vienti Yhdysvaltoihin heikon euron avulla. Saksan Yhdysvaltain viennistä tärkeimmän osan muodostavat autot. Autojen osuus saksalaisviennistä Yhdysvaltoihin on lähes viidennes. Esimerkiksi vuonna 2017 Saksa vei autoja Yhdysvaltoihin 257,2 miljardin dollarin arvosta.

Toinen asia on Nord Stream 2 -kaasuputki. Yhdysvallat tietää hyvin, millaisia paineita Euroopan turvallisuudelle syntyy, jos Venäjä kykenee tuomaan kaiken Saksalle ja EU-maille myymänsä kaasun ilman Venäjän kanssa sotaa käyvää Ukrainaa. Ukrainan joutuminen tavalla tai toisella taas Venäjän haltuun muuttaisi koko Euroopan turvallisuustilannetta. Käsittelin tuota aihetta tarkemmin kirjoituksessa otsikolla ”Nord Stream -kaasuputkilinjat, Saksa on jo nyt pettänyt lupauksensa Ukrainalle” (US-blogi 25.12.2018).

                                                                                          ****

The U.S. Commerce Department is set to meet a Sunday deadline to deliver its recommendations to President Donald Trump on whether imported vehicles and parts pose a national security risk and to outline options on how to address the issue, officials said Thursday.”, kirjoitti The New York Times viime viikolla (The New York Times 14.2.2019).

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltojen kauppaministeriö aikoo täyttää sunnuntaihin mennessä velvoitteensa antaa neuvot presidentti Donald Trumpille siitä, ovatko tuodut ajoneuvot ja niiden osat kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeitä ja hahmotella vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi, [kauppaministeriön] virkamies lausui torstaina [14.2.2019].

The New York Times kirjoitti noin siis vain kaksi päivää ennen varapresidentti Pencen Saksan vierailulla pitämää puhetta.

Tuon kauppaministeriön ulostulo ja sen ajankohta oli tarkoin Yhdysvaltain harkittu. Ajankohta oli valittu Pencen Euroopan vierailun perusteella. Euroopassa tätä kuviota ei ollenkaan ymmärretty.

Yhdysvallat ei tule määrittelemään saksalaisautoja eikä muitakaan EU-alueelta tulevia autoja Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeiksi asioiksi, mikä asiat menevät niin kuin niiden pitäisi mennä. Yhdysvallat valitsi tuon varsin erikoiselta näyttävän asian toimintavälineeksi juuri siksi, jotta tyhminkin eurooppalainen ymmärtäisi, mistä asiassa on kysymys.

On toki vielä mahdollista, että Yhdysvallat määrittelee tuontiautot kansallisen turvallisuuden asiaksi. Saksa on avainasemassa siihen, miten asiassa tulee käymään.

Euroopassa eikä etenkään Saksassa ymmärretty alkuunkaan Yhdysvaltojen toiminnan logiikkaa ja ajoituksia.

                                                                                          ****

Liittokansleri Merkel ja varapresidentti Pence keskustelivat Münchenissä myös kahden kesken. Yhdysvallat varapresidentti Pencen suulla varoitti taas kerran Saksaa Nord Stream 2 -kaasuputkesta.

Im Streit über das deutsch-russische Pipeline-Projekt Nord Stream 2 hat US-Vizepräsident Mike Pence Deutschland gewarnt. „Wir können die Verteidigung des Westens nicht garantieren, wenn unsere Bündnispartner sich vom Osten abhängig machen“, sagte Pence am Samstag auf der Münchner Sicherheitskonferenz.“ uutisoi saksalainen Die Welt -lehti verkkosivuillaan (Die Welt 16.2.2019)

Vapaasti suomennettuna:

Saksalaisvenäläisen Nord Stream 2 -hankkeen kiistassa Yhdysvaltain varapresidentti Mike Pence varoitti Saksaa. ’Emme voi taata lännen puolustusta, jos liittolaiset ovat riippuvaisia idästä’, Pence sanoi lauantaina Münchenin turvallisuuskonferenssissa.

Yhdysvalloilla on asiassa kovat piipussa ja Saksassa asia olisi syytä ymmärtää. Saksassa tulisi ensinnäkin ymmärtää, ettei kovista puheista huolimatta Eurooppa voi irrottautua Yhdysvaltain tuottamasta puolustuksesta Euroopan hyväksi. Kyse on ydinaseista, joita Euroopassa on omana varantona varsin rajallinen määrä vain Ranskalla ja Iso-Britannialla. Ilman Yhdysvaltain ydinaseita Euroopalla ei ole mitään jakoa pärjätä ydinaseistusta voimakkaasti modernisoivalle Venäjälle.

Saksassakin pitäisi ymmärtää, että INF-sopimuksen purkautumisen myötä Eurooppa on yhä enemmän sidottu Yhdysvaltoihin ja Yhdysvaltojen ydinaseisiin. Ainakaan Merkel ei ymmärrä, mutta joidenkin muiden saksalaispoliitikkojen keskuudessa asiaa on jo ymmärretty.

Saksan omintakeinen turvallisuuspolitiikka alkaa suututtaa Yhdysvaltojen lisäksi yhä enemmän myös Euroopassa, viimeisimpinä esimerkkeinä Ranska ja Iso-Britannia (HS 22.2.2019)

                                                                                          ****

Saksalle on tehty tiettäväksi, että Yhdysvallat voi osaltaan määrittää EU:n kanssa käyttäviä kauppaneuvotteluja ja autotulleja sillä perusteella, miten Saksa toimii Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeessa.

Yhdysvallat on siis nyt antanut varoituksen, että se voi määrittää saksalaisautot ja samalla myös muut EU:sta tulevat autot kansalliseksi turvallisuuskysymykseksi vastaavasti kuin Saksa on määritellyt Nord Stream 2 -kaasuputken vain taloushankkeeksi.

Rein wirtschaftliches Projekt”.

Nuo saksankieliset sanat on kuultu lukuisten saksalaispolitiikkojen suusta ja ennen kaikkea Merkelin suusta, kun puhe on ollut Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeesta. Vapaasti suomennettuna: ”Puhtaasti taloudellinen hanke” (esim. RT Deutsch 16.2.2018).

Jos Nord Stream 2 -kaasuputki on siis Saksalle taloudellinen asia, niin vastavuoroisesti saksalaisautot ovat Yhdysvalloille kansallisen turvallisuuden asia. Molemmat osapuolet ja myös me kaikki muut tiedämme hyvin, että Nord Stream 2 -kaasuputki on poliittinen ja turvallisuuspoliittinen kysymys eikä saksalaisautot ole kansallisen turvallisuuden kysymys.

Tätä kuviota Saksassa ei ole ymmärretty ollenkaan, kun katsoo vaikka YouTube-nauhalta, kuinka liittokansleri Merkel vuodattaa Münchenin turvallisuuskonferenssissa sydämensä pohjasta saksalaisautoja ja Yhdysvaltain kansallista turvallisuutta.

Kallistuuko Saksa Yhdysvaltoihin vai Venäjään päin? Venäjä ja Yhdysvallat ottavat tavallaan mittaa toisistaan. Tällä hetkellä Saksa on kallistumassa Venäjään päin. Toinen Yhdysvaltoja hiertävä asia Saksassa on, onko Saksa panostamassa Nato-maana ja johtavana Euroopan talousmahtina Euroopan puolustuskykyä siinä määrin, mitä Yhdysvallat on vaatinut. Saksa on kaukana kahden prosentin puolustusmenotavoitteesta vuoteen 2024 mennessä.

Saksa siis päättää omalta osaltaan Nord Stream 2 -kaasuputkella, kuinka Yhdysvallat tulee reagoimaan omalta osaltaan autotulleihin. Jos kaasuputki tulee, Yhdysvallat ottaa käyttöön jo laatimansa pakotteet, jotka vaikuttavat Venäjän lisäksi Saksaan. Nord Stream 2 -kaasuputki tulee siis vaikuttamaan myös Yhdysvaltain ja EU:n välisiin kaupallisiin suhteisiin.

Saksalle vinkki: hanki ystävät kaukaa ja viholliset läheltä.

]]>
51 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270150-mita-yhteista-on-nord-stream-2lla-ja-yhdysvaltojen-eu-autotulleilla#comments Raha Angela Merkel Kauppasota Nord Stream 2 Turpo Venäjän uhka Fri, 22 Feb 2019 20:31:33 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270150-mita-yhteista-on-nord-stream-2lla-ja-yhdysvaltojen-eu-autotulleilla
Onko keskuspankin itsenäisyys ainoa vaihtoehto? http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269696-onko-keskuspankin-itsenaisyys-ainoa-vaihtoehto <p>Akateemisessa asiantuntijapaneelissa <em>ekonomistikoneessa</em> kysyttiin viikko sitten tärkeä kysymys: onko Euroopan keskuspankin pääjohtajan itsenäisyys poliittisesta vaikuttamisesta hyödyllistä Euroopan talouskehitykselle. Myöhästyin paneeliin osallistumisessa. Olin kirjoittanut teemasta jokin vuosi sitten muistion. Siksi kirjaan arvioni tähän.</p><p>Keskuspankin itsenäisyyden merkitystä arvioitaessa on syytä perehtyä sekä alan tutkimukseen että taloushistoriaan. 1980-luvulla tehdyissä tutkimuksissa oli ilmennyt, että keskuspankin riippumattomuuden aste oli eri maissa hyvinkin erilainen. Maissa, joissa keskuspankki oli riippumaton politiikantekijöistä, inflaatiovauhti oli muita matalampi. <em>Journal of Money, Credit and Banking</em> lehdessä vuonna 1993 julkaisemassaan tutkimuksessa Alberto Alesina ja Laurence Summers, kumpikin hyvin tunnettuja huippuekonomisteja, saivat tuloksen, jonka mukaan riippumattomuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta talouden suorituskykyyn, vaikkakin riippumattomuus toki suojaa tehokkaimmin hintavakautta.</p><p>Talouskriisit edustavat poikkeuksellisia aikoja. Niitä on aina ollut ja historia osoittaa, että niitä aina tulee olemaan. Taloushistoriallisessa arviossa on aihetta kiinnittää huomiota keskuspankkien mahdolliseen rooliin talouskriisien syntymisessä. Ym. tutkimuksissa kytkentää talouskriisien ja sitä edeltävän rahapolitiikan välillä ei ole tehty. Keskuspankkien taloushistoriallisessa arviossa näkökulma on hyvinkin toisenlainen.</p><p>Kun on kyse sijoitus- ja asuntomarkkinoiden hintakuplista, on kysyttävä: millainen oli rahapolitiikan viritys ylikuumenemista edeltävänä aikana? Tämän kirjoituksen perusargumentti on, että useimmat globaalit talouskriisit viimeisen sadan vuoden aikana ovat näyttäytyneet <em>sijoitus- ja asuntomarkkinoiden hintakuplina</em>. Näin tapahtui vuonna 1929 alkanutta suurta lamaa edeltäneenä aikana. Näin tapahtui vuoden 1997 Aasian kriisiä edeltäneenä aikana. Näin tapahtui USA:n subprime kriisiä edeltävänä aikana USA:ssa 2000-luvun alkupuolella. Näin tapahtui eurokriisiä edeltävänä aikana 2000-luvun alkupuolella.</p><p>&nbsp; Eurokriisin pahimpina vuosina tuotin Helsingin yliopistossa opiskelijoille ylimääräisen <em>Kriisitaloustieteen kurssin. </em>Keräsin siihen kaiken löytämäni tiedon raha- ja rahoitusmarkkinoiden lainalaisuuksista etenkin talouskriisien yhteydessä ja niitä edeltävänä aikana. Spekulatiivisia hintakuplia oli toki esiintynyt liki maailman sivun jo ennen keskuspankkien kehittymistä rahoitusjärjestelmän likviditeetin säätelijöiksi. Kriisitaloustieteen kurssini merkittävin havainto kuitenkin oli tämä: <em>keskuspankkien aikakaudella kaikkia yllä mainittuja talouskriisejä edelsi poikkeuksellisen keveä rahapolitiikan viritys länsimaiden rahajärjestelmässä.</em> Pureudutaan niihin tarkemmin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Rahapolitiikan ylikeveä viritys rahoituskuplia edeltävinä aikoina</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>1.&nbsp; Rahapolitiikka ennen suurta lamaa: rahan tarjonta kasvoi 62 %</p><p>Kirjassaan <em>American Great Depression</em> Murray Rothbard, joka tunnetaan niin sanotun itävaltalaisen suhdannevaihteluteorian varhaisena taloustieteen edustajana, oli laskenut, että 1920-luvun USA:ssa rahan tarjonta kasvoi $45.3 miljardista $73.3 miljardiin eli 62 %. Keskimäärin rahan tarjonta kasvoi 1920-luvulla 7.7 % vuotta kohden. Keskuspankki vaikutti pankkien luotonantoon reservimääräyksillään. Pankkien reservit kasvoivat 47. 5 %. Seurasi rahaekspansio, joka johtui talletusekspansiosta ja luotonannon kasvusta liikepankeissa. Aikatalletusten matalasta reservivaatimuksesta johtuen pankkien reserveihin perustuva luottoekspansio oli voimakas. (Lukijalle: pankkien on talletettava keskuspankkiin tietty minimitalletus suhteessa niiden talletuksiin; 1920-luvulla pankeista riippuen reservivaatimus oli 7 &ndash; 13 % talletuksista, 3 % aikatalletuksista.)</p><p>&nbsp;</p><p>2.&nbsp; Rahapolitiikka suuren laman aikana: keskuspankki löi jarrut päälle</p><p>Monetaristisen koulukunnan edustajat Milton Friedman ja Anna Schwartz argumentoivat vuonna 1963 julkaistussa kirjassaan <em>A Monetary History of the United States 1867-1960</em>, että suuren laman syveneminen ja pitkittyminen johtuivat keskuspankki Fed:n liian tiukasta rahapolitiikasta: lavean rahan M2 määrä supistui laman aikana 30 %. Heidän mukaansa vuosien 1920-21, 1929-33, 1937-38 taantumien/lamakausien syvyys on suoraan yhdistettävissä keskuspankin toimiin (tai toimimattomuuteen) eikä niiden toteutunut syvyys olisi ollut mahdollista aikana ennen Fediä. (Keskuspankki Fed oli perustettu vuonna1913. Ehkä se ei osannut?)</p><p>Nousun päättyminen kesällä 1929 johtui kiristyneestä rahapolitiikasta; rahan tarjonta supistui 3 % elokuun 1929 ja lokakuun 1930 välillä. Ennen lokakuuta 1930 ei ollut merkkiäkään likviditeettikriisistä. Marraskuussa 1930 toteutui sarja pankkien kaatumisia ja edessä oli pankkipaniikki. Joulukuussa 1930 suurin pankki <em>The Bank of the United States </em>kaatui. Fed ei tehnyt mitään tarjotakseen pankkijärjestelmään likviditeettiä.</p><p>1931 alkuun mennessä pankkien konkurssiaalto oli ohitse ja luottamus oli palautumassa. Mitä teki Fed? Se vähensi omaa luotonantoaan; syntyi pankkipaniikkien toinen aalto. Fed oli jälleen toimeton, sen luotonanto pankeille väheni, osaltaan siksi, että pankkeja oli kaatunut.</p><p>Syyskuussa 1931 Britannia luopui kultakannasta ja kullan poisvirtaus USA:sta kiihtyi. Mitä teki Fed? Se nosti diskonttokorkoaan (= korko, jolla se lainaa pankeille rahaa). Kultavirta pysähtyi, mutta samalla pankkien kaatumiset kiihtyivät ja pankkipaniikki jatkui. Kuudessa kuukaudessa elokuusta 1931 alkaen 10 % pankeista oli kaatunut ja talletuskanta romahtanut 15 %. Vuonna 1932 tapahtui politiikan muutos: Fed osti oikeaoppisesti valtion velkapapereita, mutta romahdus jatkui. Lähes 1/3 pankeista lopetti toimintansa</p><p>&nbsp;</p><p>Friedmanin johtopäätökset:</p><ul><li>30-luvun lama puhuu keskuspankin itsenäisyysajatusta vastaan. Rahapolitiikan tulee perustua sääntöihin pikemminkin kuin muuttuviin päätöksiin (<em>rules rather than discretion</em>).</li><li>Rahan tarjonnan, hintatason ja kokonaistuotannon vaihtelut ovat todistettavasti suuremmat aikana, jolloin keskuspankki on ollut olemassa kuin sitä ennen.</li><li>Paras rahapolitiikan sääntö olisi rahan tarjonnan kasvuvauhdin vakioiminen 3-5 %:n tasolle. (Tämä johtopäätös on siis kirjoitettu 1960-luvulla).</li><li><em>USA:n 30-luvun lama on Friedmanin mukaan todiste siitä, kuinka suurta vahinkoa muutamien ihmisten - keskuspankin johdon - virheistä voi seurata.</em></li></ul><p>&nbsp;</p><p>3.&nbsp; Aasian flunssa1997</p><p>Aasian talouskriisiä edelsi poikkeuksellisen voimakas luottoekspansio. Saksalaiset ja japanilaiset pankit rahoittivat kilvan Aasian nousevia talouksia. Tein aikanaan selvitystä luottoekspansion voimakkuudesta; luottokannan vuosikasvu ylitti jopa 20 %. Kiinteistömarkkinnoilla syntyi kuplia. Useimmat &rdquo;pikkutiikerit&rdquo; ajautuivat taloudelliseen ahdistukseen. Indonesia, Etelä-Korea ja Thaimaa kärsivät pahiten, mutta ongelmia oli myös Malesialla, Filippiineillä ja Hongongilla. Thaimaa ja Indonesia joutuivat devalvoimaan valuuttansa vuonna 1997. Hongkong ajautui puolustustaisteluun suursijoittaja Soroksen spekulaatiota vastaan &ndash; mutta voitti sen.</p><p>&nbsp;</p><p>4. USA:n subprime kriisi</p><p>USA:ssa oli tapahtunut terroristi-isku vuonna 2001. Taantuman pelossa keskuspankki Fed pudotti legendaarisen Alan Greenspanin johdolla keskuspankin ohjauskoron yli neljäksi vuodeksi alle sen, mihin <em>Taylorin sääntö</em> olisi oikeuttanut. Seurasi NINJA-luottojen maihinnousu (NINJA = &rdquo;no income, no job, no assets&rdquo;), hallitsematon luottoekspansio, asuntomarkkina- ja pörssikuplat. Asuntojen hintojen odotettiin nousevan rajatta. Sääntelyn kiertämiseksi USA:ssa syntyivät varjopankit, moral hazard kukoisti, rajoitetun vastuun periaatetta käytettiin yksityisten voittojen tekemiseen ja riskit siirrettiin veronmaksajille, kiinteistöjen ja osakkeiden hinnat nousivat. Kun Fed vihdoin päätyi ohjauskorkonsa nostamiseen, kriisi oli valmis puhkeamaan. Subprime-kriisi oli pahin länsimaissa koettu talouskriisi suuren laman jälkeen. Se säteili kaikkialle maailmantalouteen; halpaa rahaa oli riittänyt sijoitusten rahoitukseen kaikkialle. Investointipankki Lehman Brothersin konkurssi syyskuussa 2008 oli johtaa koko maailmantalouden romahdukseen. Investointipankeista useat muutkin tuhoutuivat. Yhteiskunta pääomitti liikepankit ja pelasti kansantalouden.</p><p>&nbsp;</p><p>5. Entä EKP:n rahapolitiikka eurokriisiä edeltävänä aikana?</p><p>Euroopan keskuspankin perustamisen yhteydessä sen mandaatiksi asetettiin inflaatiovauhdin pitäminen korkeintaan 2 %:n tasolla ns. yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin nousuvauhdilla mitattuna. Inflaatiotavoitteen oheen luotiin toinen pilari: lavean rahan (M3) tarjonnan kasvuvauhdin vuotuiseksi viitearvoksi asetettiin 4.5 %.</p><p>Mitä teki EKP? EKP onnistui hintavakaustavoitteessaan. Olen toisessa yhteydessä argumentoinut (Uuden Suomen blogi 11.2.2019), että hintavakauden luominen globalisoituneessa maailmassa oli helppoa: kehittyvien talouksien kustannusetu tuotteiden hinnoittelussa on globaaleilla markkinoilla ylivertainen. Läntisellä työvoimalla ei ole mahdollisuuksia vaatia palkankorotuksia aikaisempien vuosikymmenten tapaan eikä läntisillä yrityksillä ole tästä syystä tarvetta hinnoitella tuotteitaan kuten aikaisemmin. Näissä oloissa EKP salli lavean rahan tarjonnan kasvaa euroalueella 1998-2008 peräti 91 prosenttia. Tänä ylitti merkittävästi sen rahan tarjonnan kasvuvauhdin, jolle toinen pilari oli määritellyt 4.5 %:n vuotuisen viitearvon.</p><p>Kirjassamme <em>Euron tulevaisuus. Suomen vaihtoehdot </em>tutkijaryhmämme EuroThinkTank oli arvioinut tilastomatemaattisen mallin avulla, että vuoden 2013 kolmanteen neljännekseen mennessä rahaliiton jäsenmaiden elintaso olisi kumulatiivisesti jäänyt 10.5 % alemmalle tasolle, mitä se olisi voinut olla, jos euromaat olisivat pitäytyneet kansallisissa valuutoissaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana <em>Euroopan rahaliiton jäsenmaiden yhteenlaskettu BKT on kasvanut keskimäärin vain noin yhden prosentin vuosivauhtia</em>, kun kansallisiin valuuttoihin perustuneella kaudella kasvuaste on tyypillisesti ollut yli kaksi prosenttia. Pitkän taantuman jälkeen euromaat pääsivät kasvu-uralle vuosina 2015-2018. Kasvu on kuitenkin ollut vaatimatonta sikälikin, että lähtötaso on matala. Korkeimmillaan se oli 2.4 % vuonna 2017, mutta on sittemmin hiipunut ja näyttää tällä erää paljolti pysähtyneen. Italian ja jopa Saksan talouksien kasvuvauhdit ovat negatiiviset. Kumulatiivisen hyvinvointitappion voi arvioida asettuvan 15-20 %:n euron haarukkaan euron 20-vuoden olemassaolon aikana. Euron perustaminen on osoittautumassa virheeksi. Myös euron perustamisen jälkeen EKP:n rahapolitiikka ennen talouskriisiä on altis samanlaiselle kritiikille, kuin mitä on esitettävissä USA:n Fedin politiikasta. Seuraukset ratkaisevat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong><em>Onko keskuspankin riippumattomuudelle vaihtoehtoja?</em></strong></p><p>Perehtyminen lähihistoriaan osoittaa, että keskuspankit ovat valinneet rahapolitiikan virityksen 1900-luvulla usein liian löysäksi. Seurauksena on ollut kuplia kiinteistö- ja osakemarkkinoilla ja niitä on seurannut lamakausia. Tämä on tapahtunut politiikantekijöistä riippumattomien keskuspankkien toimista. Keskuspankkien riippumattomuus entisestään korostui, kun Bretton Woods-järjestelmän kaaduttua joustavien valuuttakurssien maailmassa siirryttiin inflaatiotavoitteen pohjalle rakentuvaan rahapolitiikkaan.</p><p>Keskuspankkien riippumattomuudelle on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: joko rahapolitiikka kytketään kiinteämmin muuhun talouspolitiikkaan tai rahapolitiikka kytketään Friedmanin suosituksen mukaisesti rahan tarjonnan vakioisen kasvusäännön normiin.</p><p>Rahapolitiikan kytkeminen osaksi muuta talouspolitiikkaa on eittämättä ongelmallinen. Nyt kun inflaatio maailmantaloudessa on pudonnut noin 2 %:n tasolle oltuaan 12 % vielä 25 vuotta sitten, riski populistisesta talouspolitiikasta on ilmeinen. Politiikantekijöille voi syntyä kannustin rahoittaa löysällä rahapolitiikalla sellaisia julkisia menokohteita, joihin riippumaton keskuspankki ei todennäköisesti voisi sortua. Tästä riskistä on jokin vuosi sitten varoittanut PIMCOn pääekonomisti Joachim Fels kirjoituksessaan &rdquo;The Downside of Central Bank Independence&rdquo;. Hän on silti huomauttanut siitä, että määrälliseen elvytykseen ja negatiivisiin reaalikorkoihin perustuva rahapolitiikka paitsi vääristää rahoitusjärjestelmää myös johtaa tulonjakovaikutuksiin yksityisten taloudenpitäjien välillä. Se taas ei ole keskuspankkien tehtävä, vaikkakin politiikantekijät saattavat mielellään siirtää nämä ikävät ratkaisut keskuspankeille. Fels arvioi kuitenkin, että raha- ja finanssipolitiikan integroiminen osaksi yhteistä politiikantekemistä johtaisi inflaatio-odotusten vahvistumiseen.</p><p>Raha- ja finanssipolitiikan integroiminen tosiinsa poliitikkojen johdolla saattaisi siis tuoda omat riskinsä. Globalisoituneessa maailmassa inflaatioriski ei olisi huolestuttavin riski (ks. kirjoitukseni Uuden Suomen blogissa 11.2.2019). Sen vastapainoksi voi nostaa riskin julkisen sektorin velkaantumisesta valtaa pitävien päättäjien etsiessä äänestäjien suosiota. Lopputulos voisi muistuttaa sitä, mihin subprime- ja eurokriisit johtivat: ennätykselliseen julkiseen velkaantumiseen ja sitä kautta keskuspankkien <em>taseiden </em>inflatointiin.</p><p>Milton Friedman esitti 1960-luvulla 3-5 %:n viitearvoa rahan tarjonnan kasvuvauhdille. On kiintoisaa huomioida, että EKP:lle määritelty toisen pilarin mukainen 4.5 %:n kasvusääntö hyvinkin mahtuu Friedmanin ehdotuksen puitteisiin. Toiseksi vaihtoehdoksi voisi siis nostaa rahapolitiikan tehokkaamman suitsemisen rahan tarjonnan kasvusäännön avulla. Tämä olisi voinut merkittävästikin alentaa sitä laskua, jonka eurokriisi hyvinvointappioiden muodossa eurojärjestelmään kuuluvien maiden kansalaisille on aiheuttanut.</p><p>Friedmanin sääntöä ei toisaalta ole koskaan suoraan testattu käytännössä. USA:n Fedin rahapoliittinen täyskäännös vuoden 1979 syksyllä on lähin, mikä tulee mieleen. USA:ssa inflaatio oli tuolloin päässyt kevyen rahapolitiikan johdosta voimistumaan liikaa. Paul Volckerin johdolla keskuspankki ilmoitti siirtyvänsä matalien korkojen politiikasta rahan tarjonnan säätelyyn. Laukkaava inflaatio sai kuoliniskun, mutta työttömyys kääntyi nousuun. Friedmanin sääntöä ei myöskään nykyoloissa ole mahdollista testata: kestää pitkään, ennen kuin keskuspankkien taseet on määrällisen elvytyksen jäljiltä purettu toimimaan normaaliolojen rahapolitiikan lähtökohtana.</p><p>&nbsp;</p><p>Jälkikirjoitus:</p><p>Suomen Pankin eläkkeellä oleva pitkäaikainen entinen osastopäällikkö valtiot.tri Heikki Koskenkylä on kommentoinut kirjoitukseni oikovedosta. Hänen mukaansa koko kapitalistinen talousjärjestelmä ontuu. Rahapolitiikan epäonnistuminen rahoituksellisen vakauden luomisesta ei ole ainoa ongelma. Myös pankkien haavoittuvuudesta on tullut pysyvä huolen aihe länsimaissa ja uusien kriisien mahdollinen siemen. Pankkien sääntely ja valvonta ovat epäonnistuneet ja erityisesti vakavaraisuusvaatimukset ovat liian alhaiset. Jos oman pääoman vaadittu osuus taseessa olisi nykyistä korkeampi, tämä hillitsisi hänen mukaansa liiallista luotonantoa jopa tehokkaammin kuin koron nosto. Toistuvat finanssikriisit kapitalismin vitsauksena pitäisi estää, mutta nousukauden iloa ei haluta pilata ja keskuspankkien riippumattomuus on sittenkin osin näennäistä. Koskenkylän mukaan keskuspankit eivät siis yksin ole ainoista syyllisiä: myös finanssipolitiikka on ollut liian löysää ja johtanut laajalti liialliseen julkiseen velkaantumiseen etenkin euromaissa.</p><p>Koskenkylän korostamat seikat ovat hyvin perusteltuja ja yhdyn hänen huoleensa. Painotuseroa näen siinä, missä on sylttytehdas: kieltämättä esimerkiksi vakavaraisuusvaatimusten roolia minun sormi osoittaa keskuspankkeihin liiallisen likviditeetin luojina talouskriisejä edeltäneinä aikoina.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori ja sotatieteiden tohtori.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Akateemisessa asiantuntijapaneelissa ekonomistikoneessa kysyttiin viikko sitten tärkeä kysymys: onko Euroopan keskuspankin pääjohtajan itsenäisyys poliittisesta vaikuttamisesta hyödyllistä Euroopan talouskehitykselle. Myöhästyin paneeliin osallistumisessa. Olin kirjoittanut teemasta jokin vuosi sitten muistion. Siksi kirjaan arvioni tähän.

Keskuspankin itsenäisyyden merkitystä arvioitaessa on syytä perehtyä sekä alan tutkimukseen että taloushistoriaan. 1980-luvulla tehdyissä tutkimuksissa oli ilmennyt, että keskuspankin riippumattomuuden aste oli eri maissa hyvinkin erilainen. Maissa, joissa keskuspankki oli riippumaton politiikantekijöistä, inflaatiovauhti oli muita matalampi. Journal of Money, Credit and Banking lehdessä vuonna 1993 julkaisemassaan tutkimuksessa Alberto Alesina ja Laurence Summers, kumpikin hyvin tunnettuja huippuekonomisteja, saivat tuloksen, jonka mukaan riippumattomuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta talouden suorituskykyyn, vaikkakin riippumattomuus toki suojaa tehokkaimmin hintavakautta.

Talouskriisit edustavat poikkeuksellisia aikoja. Niitä on aina ollut ja historia osoittaa, että niitä aina tulee olemaan. Taloushistoriallisessa arviossa on aihetta kiinnittää huomiota keskuspankkien mahdolliseen rooliin talouskriisien syntymisessä. Ym. tutkimuksissa kytkentää talouskriisien ja sitä edeltävän rahapolitiikan välillä ei ole tehty. Keskuspankkien taloushistoriallisessa arviossa näkökulma on hyvinkin toisenlainen.

Kun on kyse sijoitus- ja asuntomarkkinoiden hintakuplista, on kysyttävä: millainen oli rahapolitiikan viritys ylikuumenemista edeltävänä aikana? Tämän kirjoituksen perusargumentti on, että useimmat globaalit talouskriisit viimeisen sadan vuoden aikana ovat näyttäytyneet sijoitus- ja asuntomarkkinoiden hintakuplina. Näin tapahtui vuonna 1929 alkanutta suurta lamaa edeltäneenä aikana. Näin tapahtui vuoden 1997 Aasian kriisiä edeltäneenä aikana. Näin tapahtui USA:n subprime kriisiä edeltävänä aikana USA:ssa 2000-luvun alkupuolella. Näin tapahtui eurokriisiä edeltävänä aikana 2000-luvun alkupuolella.

  Eurokriisin pahimpina vuosina tuotin Helsingin yliopistossa opiskelijoille ylimääräisen Kriisitaloustieteen kurssin. Keräsin siihen kaiken löytämäni tiedon raha- ja rahoitusmarkkinoiden lainalaisuuksista etenkin talouskriisien yhteydessä ja niitä edeltävänä aikana. Spekulatiivisia hintakuplia oli toki esiintynyt liki maailman sivun jo ennen keskuspankkien kehittymistä rahoitusjärjestelmän likviditeetin säätelijöiksi. Kriisitaloustieteen kurssini merkittävin havainto kuitenkin oli tämä: keskuspankkien aikakaudella kaikkia yllä mainittuja talouskriisejä edelsi poikkeuksellisen keveä rahapolitiikan viritys länsimaiden rahajärjestelmässä. Pureudutaan niihin tarkemmin.

 

Rahapolitiikan ylikeveä viritys rahoituskuplia edeltävinä aikoina

 

1.  Rahapolitiikka ennen suurta lamaa: rahan tarjonta kasvoi 62 %

Kirjassaan American Great Depression Murray Rothbard, joka tunnetaan niin sanotun itävaltalaisen suhdannevaihteluteorian varhaisena taloustieteen edustajana, oli laskenut, että 1920-luvun USA:ssa rahan tarjonta kasvoi $45.3 miljardista $73.3 miljardiin eli 62 %. Keskimäärin rahan tarjonta kasvoi 1920-luvulla 7.7 % vuotta kohden. Keskuspankki vaikutti pankkien luotonantoon reservimääräyksillään. Pankkien reservit kasvoivat 47. 5 %. Seurasi rahaekspansio, joka johtui talletusekspansiosta ja luotonannon kasvusta liikepankeissa. Aikatalletusten matalasta reservivaatimuksesta johtuen pankkien reserveihin perustuva luottoekspansio oli voimakas. (Lukijalle: pankkien on talletettava keskuspankkiin tietty minimitalletus suhteessa niiden talletuksiin; 1920-luvulla pankeista riippuen reservivaatimus oli 7 – 13 % talletuksista, 3 % aikatalletuksista.)

 

2.  Rahapolitiikka suuren laman aikana: keskuspankki löi jarrut päälle

Monetaristisen koulukunnan edustajat Milton Friedman ja Anna Schwartz argumentoivat vuonna 1963 julkaistussa kirjassaan A Monetary History of the United States 1867-1960, että suuren laman syveneminen ja pitkittyminen johtuivat keskuspankki Fed:n liian tiukasta rahapolitiikasta: lavean rahan M2 määrä supistui laman aikana 30 %. Heidän mukaansa vuosien 1920-21, 1929-33, 1937-38 taantumien/lamakausien syvyys on suoraan yhdistettävissä keskuspankin toimiin (tai toimimattomuuteen) eikä niiden toteutunut syvyys olisi ollut mahdollista aikana ennen Fediä. (Keskuspankki Fed oli perustettu vuonna1913. Ehkä se ei osannut?)

Nousun päättyminen kesällä 1929 johtui kiristyneestä rahapolitiikasta; rahan tarjonta supistui 3 % elokuun 1929 ja lokakuun 1930 välillä. Ennen lokakuuta 1930 ei ollut merkkiäkään likviditeettikriisistä. Marraskuussa 1930 toteutui sarja pankkien kaatumisia ja edessä oli pankkipaniikki. Joulukuussa 1930 suurin pankki The Bank of the United States kaatui. Fed ei tehnyt mitään tarjotakseen pankkijärjestelmään likviditeettiä.

1931 alkuun mennessä pankkien konkurssiaalto oli ohitse ja luottamus oli palautumassa. Mitä teki Fed? Se vähensi omaa luotonantoaan; syntyi pankkipaniikkien toinen aalto. Fed oli jälleen toimeton, sen luotonanto pankeille väheni, osaltaan siksi, että pankkeja oli kaatunut.

Syyskuussa 1931 Britannia luopui kultakannasta ja kullan poisvirtaus USA:sta kiihtyi. Mitä teki Fed? Se nosti diskonttokorkoaan (= korko, jolla se lainaa pankeille rahaa). Kultavirta pysähtyi, mutta samalla pankkien kaatumiset kiihtyivät ja pankkipaniikki jatkui. Kuudessa kuukaudessa elokuusta 1931 alkaen 10 % pankeista oli kaatunut ja talletuskanta romahtanut 15 %. Vuonna 1932 tapahtui politiikan muutos: Fed osti oikeaoppisesti valtion velkapapereita, mutta romahdus jatkui. Lähes 1/3 pankeista lopetti toimintansa

 

Friedmanin johtopäätökset:

  • 30-luvun lama puhuu keskuspankin itsenäisyysajatusta vastaan. Rahapolitiikan tulee perustua sääntöihin pikemminkin kuin muuttuviin päätöksiin (rules rather than discretion).
  • Rahan tarjonnan, hintatason ja kokonaistuotannon vaihtelut ovat todistettavasti suuremmat aikana, jolloin keskuspankki on ollut olemassa kuin sitä ennen.
  • Paras rahapolitiikan sääntö olisi rahan tarjonnan kasvuvauhdin vakioiminen 3-5 %:n tasolle. (Tämä johtopäätös on siis kirjoitettu 1960-luvulla).
  • USA:n 30-luvun lama on Friedmanin mukaan todiste siitä, kuinka suurta vahinkoa muutamien ihmisten - keskuspankin johdon - virheistä voi seurata.

 

3.  Aasian flunssa1997

Aasian talouskriisiä edelsi poikkeuksellisen voimakas luottoekspansio. Saksalaiset ja japanilaiset pankit rahoittivat kilvan Aasian nousevia talouksia. Tein aikanaan selvitystä luottoekspansion voimakkuudesta; luottokannan vuosikasvu ylitti jopa 20 %. Kiinteistömarkkinnoilla syntyi kuplia. Useimmat ”pikkutiikerit” ajautuivat taloudelliseen ahdistukseen. Indonesia, Etelä-Korea ja Thaimaa kärsivät pahiten, mutta ongelmia oli myös Malesialla, Filippiineillä ja Hongongilla. Thaimaa ja Indonesia joutuivat devalvoimaan valuuttansa vuonna 1997. Hongkong ajautui puolustustaisteluun suursijoittaja Soroksen spekulaatiota vastaan – mutta voitti sen.

 

4. USA:n subprime kriisi

USA:ssa oli tapahtunut terroristi-isku vuonna 2001. Taantuman pelossa keskuspankki Fed pudotti legendaarisen Alan Greenspanin johdolla keskuspankin ohjauskoron yli neljäksi vuodeksi alle sen, mihin Taylorin sääntö olisi oikeuttanut. Seurasi NINJA-luottojen maihinnousu (NINJA = ”no income, no job, no assets”), hallitsematon luottoekspansio, asuntomarkkina- ja pörssikuplat. Asuntojen hintojen odotettiin nousevan rajatta. Sääntelyn kiertämiseksi USA:ssa syntyivät varjopankit, moral hazard kukoisti, rajoitetun vastuun periaatetta käytettiin yksityisten voittojen tekemiseen ja riskit siirrettiin veronmaksajille, kiinteistöjen ja osakkeiden hinnat nousivat. Kun Fed vihdoin päätyi ohjauskorkonsa nostamiseen, kriisi oli valmis puhkeamaan. Subprime-kriisi oli pahin länsimaissa koettu talouskriisi suuren laman jälkeen. Se säteili kaikkialle maailmantalouteen; halpaa rahaa oli riittänyt sijoitusten rahoitukseen kaikkialle. Investointipankki Lehman Brothersin konkurssi syyskuussa 2008 oli johtaa koko maailmantalouden romahdukseen. Investointipankeista useat muutkin tuhoutuivat. Yhteiskunta pääomitti liikepankit ja pelasti kansantalouden.

 

5. Entä EKP:n rahapolitiikka eurokriisiä edeltävänä aikana?

Euroopan keskuspankin perustamisen yhteydessä sen mandaatiksi asetettiin inflaatiovauhdin pitäminen korkeintaan 2 %:n tasolla ns. yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin nousuvauhdilla mitattuna. Inflaatiotavoitteen oheen luotiin toinen pilari: lavean rahan (M3) tarjonnan kasvuvauhdin vuotuiseksi viitearvoksi asetettiin 4.5 %.

Mitä teki EKP? EKP onnistui hintavakaustavoitteessaan. Olen toisessa yhteydessä argumentoinut (Uuden Suomen blogi 11.2.2019), että hintavakauden luominen globalisoituneessa maailmassa oli helppoa: kehittyvien talouksien kustannusetu tuotteiden hinnoittelussa on globaaleilla markkinoilla ylivertainen. Läntisellä työvoimalla ei ole mahdollisuuksia vaatia palkankorotuksia aikaisempien vuosikymmenten tapaan eikä läntisillä yrityksillä ole tästä syystä tarvetta hinnoitella tuotteitaan kuten aikaisemmin. Näissä oloissa EKP salli lavean rahan tarjonnan kasvaa euroalueella 1998-2008 peräti 91 prosenttia. Tänä ylitti merkittävästi sen rahan tarjonnan kasvuvauhdin, jolle toinen pilari oli määritellyt 4.5 %:n vuotuisen viitearvon.

Kirjassamme Euron tulevaisuus. Suomen vaihtoehdot tutkijaryhmämme EuroThinkTank oli arvioinut tilastomatemaattisen mallin avulla, että vuoden 2013 kolmanteen neljännekseen mennessä rahaliiton jäsenmaiden elintaso olisi kumulatiivisesti jäänyt 10.5 % alemmalle tasolle, mitä se olisi voinut olla, jos euromaat olisivat pitäytyneet kansallisissa valuutoissaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopan rahaliiton jäsenmaiden yhteenlaskettu BKT on kasvanut keskimäärin vain noin yhden prosentin vuosivauhtia, kun kansallisiin valuuttoihin perustuneella kaudella kasvuaste on tyypillisesti ollut yli kaksi prosenttia. Pitkän taantuman jälkeen euromaat pääsivät kasvu-uralle vuosina 2015-2018. Kasvu on kuitenkin ollut vaatimatonta sikälikin, että lähtötaso on matala. Korkeimmillaan se oli 2.4 % vuonna 2017, mutta on sittemmin hiipunut ja näyttää tällä erää paljolti pysähtyneen. Italian ja jopa Saksan talouksien kasvuvauhdit ovat negatiiviset. Kumulatiivisen hyvinvointitappion voi arvioida asettuvan 15-20 %:n euron haarukkaan euron 20-vuoden olemassaolon aikana. Euron perustaminen on osoittautumassa virheeksi. Myös euron perustamisen jälkeen EKP:n rahapolitiikka ennen talouskriisiä on altis samanlaiselle kritiikille, kuin mitä on esitettävissä USA:n Fedin politiikasta. Seuraukset ratkaisevat.

 

Onko keskuspankin riippumattomuudelle vaihtoehtoja?

Perehtyminen lähihistoriaan osoittaa, että keskuspankit ovat valinneet rahapolitiikan virityksen 1900-luvulla usein liian löysäksi. Seurauksena on ollut kuplia kiinteistö- ja osakemarkkinoilla ja niitä on seurannut lamakausia. Tämä on tapahtunut politiikantekijöistä riippumattomien keskuspankkien toimista. Keskuspankkien riippumattomuus entisestään korostui, kun Bretton Woods-järjestelmän kaaduttua joustavien valuuttakurssien maailmassa siirryttiin inflaatiotavoitteen pohjalle rakentuvaan rahapolitiikkaan.

Keskuspankkien riippumattomuudelle on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: joko rahapolitiikka kytketään kiinteämmin muuhun talouspolitiikkaan tai rahapolitiikka kytketään Friedmanin suosituksen mukaisesti rahan tarjonnan vakioisen kasvusäännön normiin.

Rahapolitiikan kytkeminen osaksi muuta talouspolitiikkaa on eittämättä ongelmallinen. Nyt kun inflaatio maailmantaloudessa on pudonnut noin 2 %:n tasolle oltuaan 12 % vielä 25 vuotta sitten, riski populistisesta talouspolitiikasta on ilmeinen. Politiikantekijöille voi syntyä kannustin rahoittaa löysällä rahapolitiikalla sellaisia julkisia menokohteita, joihin riippumaton keskuspankki ei todennäköisesti voisi sortua. Tästä riskistä on jokin vuosi sitten varoittanut PIMCOn pääekonomisti Joachim Fels kirjoituksessaan ”The Downside of Central Bank Independence”. Hän on silti huomauttanut siitä, että määrälliseen elvytykseen ja negatiivisiin reaalikorkoihin perustuva rahapolitiikka paitsi vääristää rahoitusjärjestelmää myös johtaa tulonjakovaikutuksiin yksityisten taloudenpitäjien välillä. Se taas ei ole keskuspankkien tehtävä, vaikkakin politiikantekijät saattavat mielellään siirtää nämä ikävät ratkaisut keskuspankeille. Fels arvioi kuitenkin, että raha- ja finanssipolitiikan integroiminen osaksi yhteistä politiikantekemistä johtaisi inflaatio-odotusten vahvistumiseen.

Raha- ja finanssipolitiikan integroiminen tosiinsa poliitikkojen johdolla saattaisi siis tuoda omat riskinsä. Globalisoituneessa maailmassa inflaatioriski ei olisi huolestuttavin riski (ks. kirjoitukseni Uuden Suomen blogissa 11.2.2019). Sen vastapainoksi voi nostaa riskin julkisen sektorin velkaantumisesta valtaa pitävien päättäjien etsiessä äänestäjien suosiota. Lopputulos voisi muistuttaa sitä, mihin subprime- ja eurokriisit johtivat: ennätykselliseen julkiseen velkaantumiseen ja sitä kautta keskuspankkien taseiden inflatointiin.

Milton Friedman esitti 1960-luvulla 3-5 %:n viitearvoa rahan tarjonnan kasvuvauhdille. On kiintoisaa huomioida, että EKP:lle määritelty toisen pilarin mukainen 4.5 %:n kasvusääntö hyvinkin mahtuu Friedmanin ehdotuksen puitteisiin. Toiseksi vaihtoehdoksi voisi siis nostaa rahapolitiikan tehokkaamman suitsemisen rahan tarjonnan kasvusäännön avulla. Tämä olisi voinut merkittävästikin alentaa sitä laskua, jonka eurokriisi hyvinvointappioiden muodossa eurojärjestelmään kuuluvien maiden kansalaisille on aiheuttanut.

Friedmanin sääntöä ei toisaalta ole koskaan suoraan testattu käytännössä. USA:n Fedin rahapoliittinen täyskäännös vuoden 1979 syksyllä on lähin, mikä tulee mieleen. USA:ssa inflaatio oli tuolloin päässyt kevyen rahapolitiikan johdosta voimistumaan liikaa. Paul Volckerin johdolla keskuspankki ilmoitti siirtyvänsä matalien korkojen politiikasta rahan tarjonnan säätelyyn. Laukkaava inflaatio sai kuoliniskun, mutta työttömyys kääntyi nousuun. Friedmanin sääntöä ei myöskään nykyoloissa ole mahdollista testata: kestää pitkään, ennen kuin keskuspankkien taseet on määrällisen elvytyksen jäljiltä purettu toimimaan normaaliolojen rahapolitiikan lähtökohtana.

 

Jälkikirjoitus:

Suomen Pankin eläkkeellä oleva pitkäaikainen entinen osastopäällikkö valtiot.tri Heikki Koskenkylä on kommentoinut kirjoitukseni oikovedosta. Hänen mukaansa koko kapitalistinen talousjärjestelmä ontuu. Rahapolitiikan epäonnistuminen rahoituksellisen vakauden luomisesta ei ole ainoa ongelma. Myös pankkien haavoittuvuudesta on tullut pysyvä huolen aihe länsimaissa ja uusien kriisien mahdollinen siemen. Pankkien sääntely ja valvonta ovat epäonnistuneet ja erityisesti vakavaraisuusvaatimukset ovat liian alhaiset. Jos oman pääoman vaadittu osuus taseessa olisi nykyistä korkeampi, tämä hillitsisi hänen mukaansa liiallista luotonantoa jopa tehokkaammin kuin koron nosto. Toistuvat finanssikriisit kapitalismin vitsauksena pitäisi estää, mutta nousukauden iloa ei haluta pilata ja keskuspankkien riippumattomuus on sittenkin osin näennäistä. Koskenkylän mukaan keskuspankit eivät siis yksin ole ainoista syyllisiä: myös finanssipolitiikka on ollut liian löysää ja johtanut laajalti liialliseen julkiseen velkaantumiseen etenkin euromaissa.

Koskenkylän korostamat seikat ovat hyvin perusteltuja ja yhdyn hänen huoleensa. Painotuseroa näen siinä, missä on sylttytehdas: kieltämättä esimerkiksi vakavaraisuusvaatimusten roolia minun sormi osoittaa keskuspankkeihin liiallisen likviditeetin luojina talouskriisejä edeltäneinä aikoina.

 

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori ja sotatieteiden tohtori.

 

 

 

]]>
14 http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269696-onko-keskuspankin-itsenaisyys-ainoa-vaihtoehto#comments Raha Keskuspankkien itsenäisyys Likviditeetti Rahapolitiikka Talouskriisit Fri, 15 Feb 2019 15:14:54 +0000 Vesa Kanniainen http://vesa-kanniainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269696-onko-keskuspankin-itsenaisyys-ainoa-vaihtoehto
Pennejä taivaasta http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269287-penneja-taivaasta <p>Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan, mutta ilmeisesti olen väärässä. Perustulon kerrotaan näet parantaneen hyvinvointia tänään julkaistujen alustavien tulosten mukaan (ks. linkki).</p><p>En kyllä oikein ymmärrä, koko ideaa ja vielä vähemmän ns. kokeilun suoritustapaa. Jo puhuminen &rdquo;perustulosta&rdquo; herättää epäilyksiä. Eihän perustu ole mikään tulo, sillä tavalla kuin me ymmärrämme tulon. Perustulo on tulonsiirto. Ja siksi sitä pitäisi mieluimmin kutsua &rdquo;perustulonsiirroksi&rdquo;, kuin tuloksi. Perustulo tyyppiä Suomi tarkoittaa sitä, että henkilölle x annetaan rahaa, joka otetaan henkilön y taskusta. Mitään lisäarvoa ei tietenkään synny, päinvastoin kuin, jos joku tuottaa jotain (työtä, hyödykkeitä&hellip;) ja saa siitä rahaa. Se on (oikeasti) tuloa. Jotenkin tuntuu, että termillä &rdquo;perustulo&rdquo; yritetään hämärtää rajaa tulojen (työn tekemisen) ja tulonsiirtojen välillä. Tulo kuin tulo. Ehkä asumistuestakin tulo kohtaa &rdquo;asumistulo&rdquo; tai &rdquo;asukkaan tulo&rdquo;&hellip;.</p><p>Mutta mennään siihen kokeiluun. Kokeilu suoritus oli aika kaukana perustulon kuvitellusta (univeraalisesta) ideasta koska (siteeraan raporttia) lopulliseen kokeiluun valittiin 2 000 iältään 25&ndash;58-vuotiasta Kelan työttömyysturvaetuutta marraskuussa 2016 saanutta henkilöä. Heidät valittiin kokeiluun satunnaisotannalla ilman alueellista tai muuta painotusta. Kokeilu rahoitettiin siis tutulla periaatteella &rdquo;rahaa seinästä&rdquo; (käytännössä ulkomaisella velalla). En oikein ymmärrä mitä järkeä siinä on. Jos x:lle annetaan rahaa, joka otetaan y:n taskusta, pitäisi kai selvittää, miten y suhtautuu työn tekoon ja miten hänen hyvinvoinnilleen tapahtuu &rdquo;perustulon&rdquo; myötä.</p><p>Nyt osoittautui, että koehenkilöiden työllistyminen ei muuttunut, mutta on tietenkin selvää, että maksumiesten (anteeksi maksuhenkilöiden) työn tarjonta supistuisi, jos on vähänkin uskominen työn tarjontaa koskevaan kansainväliseen tutkimustietoon. Se taas on kai pahinta, mitä voi tapahtua tilanteessa, jossa työn tarjonta muutenkin supistuu demografisten muutosten seurauksena. Perustulohan on vain massiivinen vapaa-ajan subventio. Koska marginaaliveroasteet väistämättä nousisivat tällaisen järjestelmän seurauksena ja PALJON, seurauksena oli massiivinen hyvinvointitappio yhteiskunnalle. Se olisi varmasti moninkertainen kuviteltuihin tai todellisiin byrokratiasäästöihin verrattuna. Toki perustulo olisi tervetullut muillekin kuin lisää vapaa-aikaa kovasti hinkuaville kansalaisille. Ammattirikolliset, harmaan talouden sankarit, ammattiagitaattorit jne. eivät varmaan panisi pahaksi pientä tulonlisäystä.</p><p>Eikä niin pientä. Poliitikkojen huutokauppa perustulon suuruudesta ei ole vielä kunnolla alkanut, mutta jo nyt paras tarjous on 800 euroa kuukaudessa eli kymppitonni vuodessa. Millä ihmeellä tällaiset summat kyetään rahoittamaan, eikö ongelma tule silmille jo tutustumalla kertolaskun alkeisiin (vai onko niin, että koulussa ei enää opeteta kertolaskua). Teidän, tiedän, tulee kaikenlaisia selityksiä&hellip; vähitellen, ei sittenkään koske niitä ja näitä, sisältää sitä ja tätä, yritystuet, harmaa talous, räjähtävä kasvu yrittäjyydessä. &hellip;</p><p>Raportissa valitellaan, että otos ei ollut oikein edustava. Mutta se ongelma on helposti ratkaistavissa. Pudotetaan raha helikoptereista. Tai ehkä Super-Hornetisa niin, että naapuritkin pääsisivät osallisiksi suomalaisten uudesta Sammosta.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161360/Rap_8_2019_Perustulokokeilun%20tyollisyys-%20ja%20hyvinvointi_kansilla.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y" title="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161360/Rap_8_2019_Perustulokokeilun%20tyollisyys-%20ja%20hyvinvointi_kansilla.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161360/Rap_8_2...</a></p> Raha ei tee onnelliseksi, sanotaan, mutta ilmeisesti olen väärässä. Perustulon kerrotaan näet parantaneen hyvinvointia tänään julkaistujen alustavien tulosten mukaan (ks. linkki).

En kyllä oikein ymmärrä, koko ideaa ja vielä vähemmän ns. kokeilun suoritustapaa. Jo puhuminen ”perustulosta” herättää epäilyksiä. Eihän perustu ole mikään tulo, sillä tavalla kuin me ymmärrämme tulon. Perustulo on tulonsiirto. Ja siksi sitä pitäisi mieluimmin kutsua ”perustulonsiirroksi”, kuin tuloksi. Perustulo tyyppiä Suomi tarkoittaa sitä, että henkilölle x annetaan rahaa, joka otetaan henkilön y taskusta. Mitään lisäarvoa ei tietenkään synny, päinvastoin kuin, jos joku tuottaa jotain (työtä, hyödykkeitä…) ja saa siitä rahaa. Se on (oikeasti) tuloa. Jotenkin tuntuu, että termillä ”perustulo” yritetään hämärtää rajaa tulojen (työn tekemisen) ja tulonsiirtojen välillä. Tulo kuin tulo. Ehkä asumistuestakin tulo kohtaa ”asumistulo” tai ”asukkaan tulo”….

Mutta mennään siihen kokeiluun. Kokeilu suoritus oli aika kaukana perustulon kuvitellusta (univeraalisesta) ideasta koska (siteeraan raporttia) lopulliseen kokeiluun valittiin 2 000 iältään 25–58-vuotiasta Kelan työttömyysturvaetuutta marraskuussa 2016 saanutta henkilöä. Heidät valittiin kokeiluun satunnaisotannalla ilman alueellista tai muuta painotusta. Kokeilu rahoitettiin siis tutulla periaatteella ”rahaa seinästä” (käytännössä ulkomaisella velalla). En oikein ymmärrä mitä järkeä siinä on. Jos x:lle annetaan rahaa, joka otetaan y:n taskusta, pitäisi kai selvittää, miten y suhtautuu työn tekoon ja miten hänen hyvinvoinnilleen tapahtuu ”perustulon” myötä.

Nyt osoittautui, että koehenkilöiden työllistyminen ei muuttunut, mutta on tietenkin selvää, että maksumiesten (anteeksi maksuhenkilöiden) työn tarjonta supistuisi, jos on vähänkin uskominen työn tarjontaa koskevaan kansainväliseen tutkimustietoon. Se taas on kai pahinta, mitä voi tapahtua tilanteessa, jossa työn tarjonta muutenkin supistuu demografisten muutosten seurauksena. Perustulohan on vain massiivinen vapaa-ajan subventio. Koska marginaaliveroasteet väistämättä nousisivat tällaisen järjestelmän seurauksena ja PALJON, seurauksena oli massiivinen hyvinvointitappio yhteiskunnalle. Se olisi varmasti moninkertainen kuviteltuihin tai todellisiin byrokratiasäästöihin verrattuna. Toki perustulo olisi tervetullut muillekin kuin lisää vapaa-aikaa kovasti hinkuaville kansalaisille. Ammattirikolliset, harmaan talouden sankarit, ammattiagitaattorit jne. eivät varmaan panisi pahaksi pientä tulonlisäystä.

Eikä niin pientä. Poliitikkojen huutokauppa perustulon suuruudesta ei ole vielä kunnolla alkanut, mutta jo nyt paras tarjous on 800 euroa kuukaudessa eli kymppitonni vuodessa. Millä ihmeellä tällaiset summat kyetään rahoittamaan, eikö ongelma tule silmille jo tutustumalla kertolaskun alkeisiin (vai onko niin, että koulussa ei enää opeteta kertolaskua). Teidän, tiedän, tulee kaikenlaisia selityksiä… vähitellen, ei sittenkään koske niitä ja näitä, sisältää sitä ja tätä, yritystuet, harmaa talous, räjähtävä kasvu yrittäjyydessä. …

Raportissa valitellaan, että otos ei ollut oikein edustava. Mutta se ongelma on helposti ratkaistavissa. Pudotetaan raha helikoptereista. Tai ehkä Super-Hornetisa niin, että naapuritkin pääsisivät osallisiksi suomalaisten uudesta Sammosta.

 

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161360/Rap_8_2019_Perustulokokeilun%20tyollisyys-%20ja%20hyvinvointi_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

]]>
97 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269287-penneja-taivaasta#comments Raha Perustulo Työn tarjonta Verotus Fri, 08 Feb 2019 13:45:18 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269287-penneja-taivaasta
Eduskunta ei päätä bisneksistä http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267292-eduskunta-ei-paata-bisneksista <p>Politikassa käytävä keskustelu elinkeinoelämän kehittämisestä on monelta osin hakoteillä. Keskustelun sävy on liiaksi siinä, mitä liiketoimintoja tuetaan tai ei tueta. Sen tulee olla enemmän siinä, miten politiikka poistaa yleistä epävarmuutta yritysten päätöksenteosta.</p><p>Moni poliitikko on kuin myrskyssä heiluva tuuliviiri. Kun heille kertoo, että jokin asia on lupaava, kiinnostava ja mediaseksikäs, ei mene aikaakaan, kun kyseisestä bisneksestä on tehty valtiotasoinen kannanotto. Innokkaimmat keksivät lakialoitteita tai tukijärjestelmiä asioista, joista edes bisnesmaailmalla ei ole kovin selkeää käsitystä.&nbsp;</p><p>Niinpä olemme aika ajoin tilanteissa, joissa ehkä hyvää tarkoittava poliittinen aloite sekoittaa koko bisneksen. Esimerkkejä ei varmaankaan tarvitse kenenkään kauaa miettiä.</p><p>Poliitikoilla on ehkä turhan suuri halu puuttua siihen, että valtio ohjaa kehitystä hyvän ja pahan (tai vähemmän hyvän) välillä. Sen seurauksena &nbsp;syntyy tilanteita, joissa moni yritys lähtee lyhytjänteisesti optimoimaan lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia. Yritysten pitkäaikaisen menestyksen kannalta politiikka tekee tässä jopa vahinkoa. Se lähtee rajoittamaan vapaata kilpailua, joka on yritysten kehittymisen välttämätön edellytys.&nbsp;</p><p>Erityisen haitallista eduskunnan tekemässä politiikassa on pelko vanhan yritystoiminnan kuolemasta. Se on johtanut rakenteisiin, joissa moni yritys uinuu pienessä itsesäälin sekaisessa omahyväisyydessään, koska ne ovat valtion suojeluksessa. Valtion ohjaus estää tekemästä suurta, mutta takaa kuitenkin siedettävät olosuhteet.</p><p>Joskus oli varmaan aika, jolloin tämä kaikki oli viisasta. Nyt se ei enää ole. Yrityksemme ovat aina osa globaalia kilpailua. Edes pikkupaikkakunnan pieni kahvila ei voi siltä välttyä. Siksi eduskunnan elinkeinoelämää koskeva päätöksenteko pitää uudistaa. Seuraava vaalikausi on siihen tietenkin hyvä lähtökohta.&nbsp;</p><p>Sen sijaan, että kansanedustajat miettisivät, mille liiketoiminnalle annetaan tukea, heidän tulisi miettiä, mitä suomalaisilta yrityksiltä kokonaisuudessaan halutaan. Halutaanko niiden kansainvälistyvän, halutaanko niiltä ympäristöarvojen lisäksi sosiaalista vastuuta ja ylipäänsä halutaanko niiden kaikkien uudistuvan?</p><p>Keinoälyhankkeet, sähköautojen hankinnan tukeminen, biotalouden rahoitusmuodot ja muut hienolta kuulostavat poliittisen keskustelun aiheet ovat näpertelyä, jolla hämmennetään. Todelliset ratkaisut käydään kuitenkin aina kylmien markkinavoimien toimesta. Asiakas ostaa sitä, minkä parhaaksi näkee ja riskirahoittajat sijoittavat sinne, missä tehdään hyvää bisnestä. Mutta valtio voi ohjata vaikka sitä, että toimialasta riippumatta, kaikki yritykset täyttävät tietyt säännöt.</p><p>Usein sanotaan, että tulevaisuuden Suomessa ei ole varaa tukea kaikkia niitä ihmisiä, joilla menee huonosti. Jos niin on, sen pitää koskea myös elinkeinoelämää. Huonosti pärjäävien yritysten keinotekoinen tukeminen ei ainoastaan sido resursseja, vaan se antaa niille vaarallisen hyvänolontunteen siitä, että heidän ei tarvitse kehittyä niin paljon, kuin vapaan kilpailun ympäristössä pitäisi. Tämä ei koske ainoastaan ns. vanhan maailman yrityksiä, vaan myös iso osa uuden teknologian ja uuden maailman yrityksistä on turhan vaatimattomalla kunnianhimolla liikkeellä.&nbsp;</p><p>Se ei ole nimittäin mikään maailmoja mullistava strategia startupillekaan, että ensimmäisenä ajatuksena tavoitellaan ulkopuolista investointia.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Politikassa käytävä keskustelu elinkeinoelämän kehittämisestä on monelta osin hakoteillä. Keskustelun sävy on liiaksi siinä, mitä liiketoimintoja tuetaan tai ei tueta. Sen tulee olla enemmän siinä, miten politiikka poistaa yleistä epävarmuutta yritysten päätöksenteosta.

Moni poliitikko on kuin myrskyssä heiluva tuuliviiri. Kun heille kertoo, että jokin asia on lupaava, kiinnostava ja mediaseksikäs, ei mene aikaakaan, kun kyseisestä bisneksestä on tehty valtiotasoinen kannanotto. Innokkaimmat keksivät lakialoitteita tai tukijärjestelmiä asioista, joista edes bisnesmaailmalla ei ole kovin selkeää käsitystä. 

Niinpä olemme aika ajoin tilanteissa, joissa ehkä hyvää tarkoittava poliittinen aloite sekoittaa koko bisneksen. Esimerkkejä ei varmaankaan tarvitse kenenkään kauaa miettiä.

Poliitikoilla on ehkä turhan suuri halu puuttua siihen, että valtio ohjaa kehitystä hyvän ja pahan (tai vähemmän hyvän) välillä. Sen seurauksena  syntyy tilanteita, joissa moni yritys lähtee lyhytjänteisesti optimoimaan lainsäädännön tuomia mahdollisuuksia. Yritysten pitkäaikaisen menestyksen kannalta politiikka tekee tässä jopa vahinkoa. Se lähtee rajoittamaan vapaata kilpailua, joka on yritysten kehittymisen välttämätön edellytys. 

Erityisen haitallista eduskunnan tekemässä politiikassa on pelko vanhan yritystoiminnan kuolemasta. Se on johtanut rakenteisiin, joissa moni yritys uinuu pienessä itsesäälin sekaisessa omahyväisyydessään, koska ne ovat valtion suojeluksessa. Valtion ohjaus estää tekemästä suurta, mutta takaa kuitenkin siedettävät olosuhteet.

Joskus oli varmaan aika, jolloin tämä kaikki oli viisasta. Nyt se ei enää ole. Yrityksemme ovat aina osa globaalia kilpailua. Edes pikkupaikkakunnan pieni kahvila ei voi siltä välttyä. Siksi eduskunnan elinkeinoelämää koskeva päätöksenteko pitää uudistaa. Seuraava vaalikausi on siihen tietenkin hyvä lähtökohta. 

Sen sijaan, että kansanedustajat miettisivät, mille liiketoiminnalle annetaan tukea, heidän tulisi miettiä, mitä suomalaisilta yrityksiltä kokonaisuudessaan halutaan. Halutaanko niiden kansainvälistyvän, halutaanko niiltä ympäristöarvojen lisäksi sosiaalista vastuuta ja ylipäänsä halutaanko niiden kaikkien uudistuvan?

Keinoälyhankkeet, sähköautojen hankinnan tukeminen, biotalouden rahoitusmuodot ja muut hienolta kuulostavat poliittisen keskustelun aiheet ovat näpertelyä, jolla hämmennetään. Todelliset ratkaisut käydään kuitenkin aina kylmien markkinavoimien toimesta. Asiakas ostaa sitä, minkä parhaaksi näkee ja riskirahoittajat sijoittavat sinne, missä tehdään hyvää bisnestä. Mutta valtio voi ohjata vaikka sitä, että toimialasta riippumatta, kaikki yritykset täyttävät tietyt säännöt.

Usein sanotaan, että tulevaisuuden Suomessa ei ole varaa tukea kaikkia niitä ihmisiä, joilla menee huonosti. Jos niin on, sen pitää koskea myös elinkeinoelämää. Huonosti pärjäävien yritysten keinotekoinen tukeminen ei ainoastaan sido resursseja, vaan se antaa niille vaarallisen hyvänolontunteen siitä, että heidän ei tarvitse kehittyä niin paljon, kuin vapaan kilpailun ympäristössä pitäisi. Tämä ei koske ainoastaan ns. vanhan maailman yrityksiä, vaan myös iso osa uuden teknologian ja uuden maailman yrityksistä on turhan vaatimattomalla kunnianhimolla liikkeellä. 

Se ei ole nimittäin mikään maailmoja mullistava strategia startupillekaan, että ensimmäisenä ajatuksena tavoitellaan ulkopuolista investointia. 

]]>
6 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267292-eduskunta-ei-paata-bisneksista#comments Raha Elinkeinopolitiikka Globaali kilpailu Politiikka Sat, 12 Jan 2019 05:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267292-eduskunta-ei-paata-bisneksista
Italia syöksee euron ongelmiin http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263361-italia-syoksee-euron-ongelmiin <p>Italian hallituksen harjoittama talouspolitiikka johtaa katastrofiin. Maan valtionvelka on yli 130% suhteessa bruttokansantuotteeseen ja nyt tuore hallitus haluaa vielä kasvattaa velanottoa keskellä nousukautta. Näin siis siitä huolimatta, että maan korot ovat jo nousussa.</p><p>Maan hallituksen valitsemalla politiikalla on vain ajan kysymys, milloin Italia tipahtaa pois velkamarkkinoilta, kuten edellisen eurokriisin aikana kävi huomattavasti pienemmille Kreikalle ja Portugalille. Erotuksena näihin maihin on se, että Italian talous on niin suuri, ettei ole mitään järjestelyä tai mekanismia millä sen voisi pelastaa. Seurauksena tulee olemaan valtava häiriö koko euroalueen toimintaan.</p><p>Italian suunta on niin synkkä, että EU-komissio palautti Italian budjettiesityksen takaisin valmisteluun. Tätä ei ole tehty kertaakaan aikaisemmin eurojärjestelmän historiassa. Silti edes komissiolla ei ole viime kädessä kykyä estää Italiaa tuhoamasta talouttaan, jos sen johtajat päättäväisesti aikovat niin tehdä.</p><p>Edessä lymyääkin suuri poliittinen kaaos. Jos EU alkaa kovistella Italian hallintoa, se saattaa vastavetona esimerkiksi ohjata maassa olevia turvapaikanhakijoita eteenpäin EU-alueelle. Italian korkojen nousu puolestaan heijastuu jo nyt muihin heikkoihin euromaihin.</p><p>Euro on alusta saakka ollut ensisijaisesti ideologinen ja toissijaisesti taloudellinen projekti. Siksi sen pohja valettiin toiveajattelulle kaikkien euromaiden vastuullisuudesta. Kun tämä toiveajattelu sortui, alettiin tehdä toimimattomia ja EU:n perussopimuksen vastaisia ratkaisuja euromaiden yhteisvastuusta.</p><p>Kuvaavaa asenteille on viime eurokriisin aikana omaksuttu järjetön hokema: euroalue on ikuinen ja jakamaton. Virallisen totuuden mukaan euroa siis käytetään vielä silloinkin, kun aurinko on sammunut ja maapallo käynyt elinkelvottomaksi. Omasta puolestani hieman epäilen tätä &rdquo;totuutta&rdquo;.</p><p>On korkea aika luoda euroon sellainen kriisinratkaisumekanismi, jolla yksittäinen euromaa voi tehdä konkurssin ilman, että muiden täytyy tukea sitä millään lailla. Tämäkään ratkaisu ei silti vielä yksin riitä.</p><p>Sinisten esitys on, että viimeistään nyt pitää luoda mekanismi, jolla jäsenmaa voi erota tai se voidaan erottaa eurosta. Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään laillista mekanismia, jolla erota eurosta, ellei sitten eroa koko unionista.</p><p>Jos eurosta ei voi erota eikä erottaa missään tilanteessa, ei minkään sääntörikkomusten jälkeen, säilyy valuuttajärjestelmässä kestämätön moraalikato. On lisäksi välttämätöntä, että valmistaudumme lainsäädännöllisesti ja ennen kaikkea käytännöllisesti tarvittaessa sulkemaan Italian Schengenin ulkopuolelle, ennen kuin turvapaikanhakijoilla uhkailua voidaan edes aloittaa.</p><p>Italia ei kuitenkaan ole ainoa jäsenmaa, jonka talous voi joutua vasemmistopopulistien tuhoamaksi. Suomessa oppositiojohtaja Antti Rinne on tehnyt miljardien edestä lupauksia lisätä valtion menoja, jotka täytyisi rahoittaa velalla. Pidän totta kai todennäköisenä, että Rinne aikoo pettää pääosan lupauksistaan, mutta on epäselvää mitkä niistä. Tätä on syytä häneltä kysellä vielä ennen vaaleja.</p> Italian hallituksen harjoittama talouspolitiikka johtaa katastrofiin. Maan valtionvelka on yli 130% suhteessa bruttokansantuotteeseen ja nyt tuore hallitus haluaa vielä kasvattaa velanottoa keskellä nousukautta. Näin siis siitä huolimatta, että maan korot ovat jo nousussa.

Maan hallituksen valitsemalla politiikalla on vain ajan kysymys, milloin Italia tipahtaa pois velkamarkkinoilta, kuten edellisen eurokriisin aikana kävi huomattavasti pienemmille Kreikalle ja Portugalille. Erotuksena näihin maihin on se, että Italian talous on niin suuri, ettei ole mitään järjestelyä tai mekanismia millä sen voisi pelastaa. Seurauksena tulee olemaan valtava häiriö koko euroalueen toimintaan.

Italian suunta on niin synkkä, että EU-komissio palautti Italian budjettiesityksen takaisin valmisteluun. Tätä ei ole tehty kertaakaan aikaisemmin eurojärjestelmän historiassa. Silti edes komissiolla ei ole viime kädessä kykyä estää Italiaa tuhoamasta talouttaan, jos sen johtajat päättäväisesti aikovat niin tehdä.

Edessä lymyääkin suuri poliittinen kaaos. Jos EU alkaa kovistella Italian hallintoa, se saattaa vastavetona esimerkiksi ohjata maassa olevia turvapaikanhakijoita eteenpäin EU-alueelle. Italian korkojen nousu puolestaan heijastuu jo nyt muihin heikkoihin euromaihin.

Euro on alusta saakka ollut ensisijaisesti ideologinen ja toissijaisesti taloudellinen projekti. Siksi sen pohja valettiin toiveajattelulle kaikkien euromaiden vastuullisuudesta. Kun tämä toiveajattelu sortui, alettiin tehdä toimimattomia ja EU:n perussopimuksen vastaisia ratkaisuja euromaiden yhteisvastuusta.

Kuvaavaa asenteille on viime eurokriisin aikana omaksuttu järjetön hokema: euroalue on ikuinen ja jakamaton. Virallisen totuuden mukaan euroa siis käytetään vielä silloinkin, kun aurinko on sammunut ja maapallo käynyt elinkelvottomaksi. Omasta puolestani hieman epäilen tätä ”totuutta”.

On korkea aika luoda euroon sellainen kriisinratkaisumekanismi, jolla yksittäinen euromaa voi tehdä konkurssin ilman, että muiden täytyy tukea sitä millään lailla. Tämäkään ratkaisu ei silti vielä yksin riitä.

Sinisten esitys on, että viimeistään nyt pitää luoda mekanismi, jolla jäsenmaa voi erota tai se voidaan erottaa eurosta. Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään laillista mekanismia, jolla erota eurosta, ellei sitten eroa koko unionista.

Jos eurosta ei voi erota eikä erottaa missään tilanteessa, ei minkään sääntörikkomusten jälkeen, säilyy valuuttajärjestelmässä kestämätön moraalikato. On lisäksi välttämätöntä, että valmistaudumme lainsäädännöllisesti ja ennen kaikkea käytännöllisesti tarvittaessa sulkemaan Italian Schengenin ulkopuolelle, ennen kuin turvapaikanhakijoilla uhkailua voidaan edes aloittaa.

Italia ei kuitenkaan ole ainoa jäsenmaa, jonka talous voi joutua vasemmistopopulistien tuhoamaksi. Suomessa oppositiojohtaja Antti Rinne on tehnyt miljardien edestä lupauksia lisätä valtion menoja, jotka täytyisi rahoittaa velalla. Pidän totta kai todennäköisenä, että Rinne aikoo pettää pääosan lupauksistaan, mutta on epäselvää mitkä niistä. Tätä on syytä häneltä kysellä vielä ennen vaaleja.

]]>
31 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263361-italia-syoksee-euron-ongelmiin#comments Raha Italia Tue, 30 Oct 2018 07:43:55 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263361-italia-syoksee-euron-ongelmiin
Degrowth vai talouskasvu? http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263286-degrowth-vai-talouskasvu <p>Homo sapiens on yksi niistä harvoista eliöistä, jotka ovat toiminnallaan radikaalisti muuttaneet tätä planeettaa.</p><p><strong>Siinä missä</strong> syanobakteerit 3,5 miljoonaa vuotta sitten vapauttivat ilmakehään happea ja loivat edellytykset eläinten kehitykselle, me olemme toiminnallamme nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 45 prosenttia. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli esiteollisella ajalla noin 280 miljoonasosaa tilavuudesta, viime vuonna se oli jo 405 miljoonasosaa.<br /><br />45 prosenttia! Pian kolmannes ilmakehän hiilidioksidista on ihmisten ilmaan päästämää. Ilmastonmuutoksessa ei tosiaan ole kyse mistään pienistä muutoksista ilmakehän koostumuksessa.</p><p><strong>Moni ajattelee</strong>, että ainoa tapa selvitä ilmastokriisistä ja ylipäätään palauttaa ihmisen ja luonnon tasapaino on globaali talouslasku, degrowth. Degrowth-ajattelussa on kuitenkin kaksi ongelmaa.</p><p>Degrowth lähtee oletuksesta, että talous ja teknologia ovat vakaita ja vakioita ja siten hienosäädettävissä ilman, että mikään muu muuttuu.</p><p>Teknologia on kuitenkin aina kehittynyt ja jatkaa kehitystään kiihtyvällä tahdilla. Monia meidän 10 vuoden kuluttua päivittäin käyttämiä palveluista ja laitteita ei ole vielä edes keksitty. Teknologian kehitystä on mahdotonta pysäyttää ilman koko ihmiskunnan lobotomiaa. Luonnonlait vain odottavat löytäjiään ja hyödyntäjiään. Jos jonkin teknologian tutkimus kielletään yhdessä paikassa, sitä kiinnostavampi tutkimuskohde siitä tulee muille.</p><p>Teknologinen kehitys kiihtyy eksponentiaalisesti, koska se etenee korkoa korolle periaatteella. Tunnetuin esimerkki tästä on ns. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Mooren_laki">Mooren laki</a>, joka on pitkään kuvannut tietotekniikan suorituskyvyn eksponentiaalista kasvua.</p><p>Tälläkin hetkellä on tutkimus- tai tuotteistusvaiheessa kymmeniä radikaaleja teknologioita kvanttitietokoneista geenimanipulointiin ja aivot-tietokone-liittymistä keinolihaan. Tekniikan kehitystä ja siitä seuraavaa työn tuottavuuden kasvua ja siitä seuraavaa talouden kasvua on käytännössä mahdotonta pysäyttää, mutta sen suuntaa voi yrittää hieman ohjata esimerkiksi verotuksella ja tutkimuksen julkisella rahoituksella.</p><p>Jokainen uusi teknologia avaa uusia mahdollisuuksia seuraaville läpimurroille. Esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/CRISPR">CRISPR/cas-geenimanipulointitekniikka</a> ei olisi mahdollista ilman pitkälle kehittynyttä tietotekniikkaa. Ja kun CRISPR/cas on laajassa käytössä, se avaa taas uusia ovia. Esimerkiksi <a href="https://www.hs.fi/tiede/art-2000005860617.html">tomaatin jalostaminen alkumuodostaan nykyisen kaltaiseksi tuotantokasviksi</a> kesti CRISPR/cas-tekniikalla kolme vuotta, kun se perinteisin menetelmin kesti kolme tuhatta vuotta. Kuinka hyviä hiilen sitojia esimerkiksi pajusta, saniaisista tai levistä olisi mahdollista jalostaa samalla menetelmällä? Ainakin <a href="https://www.nature.com/articles/s41598-018-32342-0">levien perimää tutkitaan</a> ja muokataan jo kiivaasti.</p><p>Ja mikä ilmastonmuutoksen kannalta tärkeintä, teknologian murrokset muuttavat aina radikaalisti myös talouden ja yhteiskunnan rakenteita. Ja se on meille ihmisille se vaikein rasti. Kannattaa käydä esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Teotihuac%C3%A1n">Teotihuacanissa</a> Meksikossa. Siellä näkee, millainen yhdyskuntarakenne syntyy ilman hevosia, kärryjä ja autoja. Miltä meidän kaupunkimme näyttävät, kun liikenneverkot on optimoitu robottiliikenteen tarpeisiin?</p><p><strong>Minua voi</strong> perustellusti syyttää teknologiauskovaiseksi, sillä olen vahvasti siinä käsityksessä, että vain teknologian hyvin nopea kehitys pystyy muuttamaan talouden ja yhteiskunnan rakenteita riittävän nopeasti, että sillä ehtii olla merkitystä ilmastomuutokselle. Ja se tarkoittaa radikaalia talouskasvua, niin radikaalia, että siihen väistämättä liittyy merkittäviä yhteiskunnallisia häiriöitä. Kokonaisten teollisuudenalojen katoaminen ja miljoonan suomalaisen ja miljardin ihmisen uudelleenkouluttaminen uusille aloille ovat kuitenkin pieni hinta siitä, että meillä on edes mahdollisuus jättää jälkeemme muuta kuin mielenkiintoisia raunioita.</p><p>Teknologimurros ei tarkoita, ettei ihmiskunnan pitäisi samalla tehdä myös perinteisin keinoin kaikkea mahdollista vähentääkseen ilmastopäästöjä ja kasvattaakseen hiilinieluja, vähentääkseen lentämistä, vähentääkseen lihan osuutta ruokavaliossa, ennallistaakseen turvesoita, istuttaakseen metsiä, ... Emme voi vain istua käsiemme päällä ja luottaa, että teknologia ratkaisee ilmastonmuutoksen meidän puolestamme. En kuitenkaan uskalla laskea ihmiskunnan tulevaisuutta sen varaan, että kaikki seitsemän ja puoli miljardia ihmistä ryhtyvät lähivuosina vegaaneiksi ja innostuvat dendrologiasta.</p><p><strong>Toinen degrowth-ajattelun</strong> ongelma on ihmisluonto. Ihmiset haluavat itselleen tai ainakin lapsilleen paremman tulevaisuuden vaikka muun ihmiskunnan kustannuksella. Ihmiselle ei riitä, että hänen lapsenlapsilleen on luvassa lämmin makuusali ja särkikeittoa kerran päivässä, vaikka vaihtoehtona olisi ekosysteemin romahtaminen ja ihmiskunnan väkiluvun putoaminen murto-osaan nykyisestä.</p><p>Aina kun ihmisten usko tulevaisuuteen on alkanut horjua, yhteiskunnat ovat muuttuneet epävakaiksi, ja populistien ja ääriliikkeiden suosio on noussut. Weimarin tasavallan demokratian tuho 1930-luvun laman kurimuksessa on tästä tunnetuin esimerkki, mutta ei ainoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Trumpin kannatus on ollut erityisen suurta taantuvilla, toivottomilla hiilikaivospaikkakunnilla, joiden asukkaat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta menneisyytensä olevan mennyttä: Make coal great again!</p><p>Populistit ja heidän kannattajansa eivät tunnetusti ole koskaan suhtautuneet<a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.317835"> ilmastonmuutokseen kovin vakavasti</a>.</p><p>Vallankumoukset alkavat nimenomaan tulevaisuudenuskonsa menettäneistä nuorista aikuisista. Siksi heille on esimerkiksi Suomen historian kipupisteissä tarjottu maata (<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Laki_vuokra-alueiden_lunastamisesta">Torpparilaki</a> 1918 ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanhankintalaki">Maanhankintalaki</a> 1945) viljeltäväksi ja rakennettavaksi, jotta he kokisivat voivansa tehdä itse työtä oman ja lastensa tulevaisuuden hyväksi.</p><p><strong>Uskoakseni radikaalin</strong> digitalisaation mahdollistama nopea talouskasvu on ainoa mahdollisuus sosiaalisesti kestävällä tavalla löytää ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen tarvittavat voimavarat ilman, että ihmisten elintason lasku vaarantaa yhteiskuntarauhan. Tarkoitan vastavaa tuottavuusloikkaa kuin höyry ja sähkö tuottivat sillä erolla, että tällä kertaa meillä ei ole vuosikymmeniä aikaa taistella tuottavuusloikan hedelmien jaosta.</p><p>Vaihtoehtoina on ylhäältä ohjattu globaali ilmastokriisitalous valvontakoneistoineen tai ympäristötuhon laukaisema uskonnollinen ekoherätys autorovioineen, enkä pidä kummastakaan ajatuksesta.</p><p>Joka tapauksessa on muistettava, että digitalisaation leipomalla tuottavuuskakulla on tällä kertaa vanhojen tuttujen eli pääoman (investointien tuotot), työntekijöiden (palkat, työajat) ja kuluttajien (hinnat, laatu) lisäksi myös neljäs, iso lautanen: ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen.</p><p>Nyt on viimeinen hetki aloittaa nelikantaneuvottelut digitalisaation tulonjaosta. Niihin verrattuna Suomen kiky-säädöt irtisanomislakeineen ovat triviaali sormiharjoitus. Iso-Britanniassa I teollinen vallankumous johti lähes sisällissotaan. Verotus, koulutus, työmarkkinat, sosiaaliturva, kaikki on mietittävä uudelleen, ja kaikkien on saatava digitalisaatiosta oma reilu osuutensa, jotta myös ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen ollaan valmiita osoittamaan sen vaatimat voimavarat.</p><p>[Korjaus klo. 21. Nolo moka, veivasin tuota 45%-kohtaa etsien purevaa särmää ja siihen jäi prosentin asemesta prosenttiyksikkö.]</p> Homo sapiens on yksi niistä harvoista eliöistä, jotka ovat toiminnallaan radikaalisti muuttaneet tätä planeettaa.

Siinä missä syanobakteerit 3,5 miljoonaa vuotta sitten vapauttivat ilmakehään happea ja loivat edellytykset eläinten kehitykselle, me olemme toiminnallamme nostaneet ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 45 prosenttia. Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli esiteollisella ajalla noin 280 miljoonasosaa tilavuudesta, viime vuonna se oli jo 405 miljoonasosaa.

45 prosenttia! Pian kolmannes ilmakehän hiilidioksidista on ihmisten ilmaan päästämää. Ilmastonmuutoksessa ei tosiaan ole kyse mistään pienistä muutoksista ilmakehän koostumuksessa.

Moni ajattelee, että ainoa tapa selvitä ilmastokriisistä ja ylipäätään palauttaa ihmisen ja luonnon tasapaino on globaali talouslasku, degrowth. Degrowth-ajattelussa on kuitenkin kaksi ongelmaa.

Degrowth lähtee oletuksesta, että talous ja teknologia ovat vakaita ja vakioita ja siten hienosäädettävissä ilman, että mikään muu muuttuu.

Teknologia on kuitenkin aina kehittynyt ja jatkaa kehitystään kiihtyvällä tahdilla. Monia meidän 10 vuoden kuluttua päivittäin käyttämiä palveluista ja laitteita ei ole vielä edes keksitty. Teknologian kehitystä on mahdotonta pysäyttää ilman koko ihmiskunnan lobotomiaa. Luonnonlait vain odottavat löytäjiään ja hyödyntäjiään. Jos jonkin teknologian tutkimus kielletään yhdessä paikassa, sitä kiinnostavampi tutkimuskohde siitä tulee muille.

Teknologinen kehitys kiihtyy eksponentiaalisesti, koska se etenee korkoa korolle periaatteella. Tunnetuin esimerkki tästä on ns. Mooren laki, joka on pitkään kuvannut tietotekniikan suorituskyvyn eksponentiaalista kasvua.

Tälläkin hetkellä on tutkimus- tai tuotteistusvaiheessa kymmeniä radikaaleja teknologioita kvanttitietokoneista geenimanipulointiin ja aivot-tietokone-liittymistä keinolihaan. Tekniikan kehitystä ja siitä seuraavaa työn tuottavuuden kasvua ja siitä seuraavaa talouden kasvua on käytännössä mahdotonta pysäyttää, mutta sen suuntaa voi yrittää hieman ohjata esimerkiksi verotuksella ja tutkimuksen julkisella rahoituksella.

Jokainen uusi teknologia avaa uusia mahdollisuuksia seuraaville läpimurroille. Esimerkiksi CRISPR/cas-geenimanipulointitekniikka ei olisi mahdollista ilman pitkälle kehittynyttä tietotekniikkaa. Ja kun CRISPR/cas on laajassa käytössä, se avaa taas uusia ovia. Esimerkiksi tomaatin jalostaminen alkumuodostaan nykyisen kaltaiseksi tuotantokasviksi kesti CRISPR/cas-tekniikalla kolme vuotta, kun se perinteisin menetelmin kesti kolme tuhatta vuotta. Kuinka hyviä hiilen sitojia esimerkiksi pajusta, saniaisista tai levistä olisi mahdollista jalostaa samalla menetelmällä? Ainakin levien perimää tutkitaan ja muokataan jo kiivaasti.

Ja mikä ilmastonmuutoksen kannalta tärkeintä, teknologian murrokset muuttavat aina radikaalisti myös talouden ja yhteiskunnan rakenteita. Ja se on meille ihmisille se vaikein rasti. Kannattaa käydä esimerkiksi Teotihuacanissa Meksikossa. Siellä näkee, millainen yhdyskuntarakenne syntyy ilman hevosia, kärryjä ja autoja. Miltä meidän kaupunkimme näyttävät, kun liikenneverkot on optimoitu robottiliikenteen tarpeisiin?

Minua voi perustellusti syyttää teknologiauskovaiseksi, sillä olen vahvasti siinä käsityksessä, että vain teknologian hyvin nopea kehitys pystyy muuttamaan talouden ja yhteiskunnan rakenteita riittävän nopeasti, että sillä ehtii olla merkitystä ilmastomuutokselle. Ja se tarkoittaa radikaalia talouskasvua, niin radikaalia, että siihen väistämättä liittyy merkittäviä yhteiskunnallisia häiriöitä. Kokonaisten teollisuudenalojen katoaminen ja miljoonan suomalaisen ja miljardin ihmisen uudelleenkouluttaminen uusille aloille ovat kuitenkin pieni hinta siitä, että meillä on edes mahdollisuus jättää jälkeemme muuta kuin mielenkiintoisia raunioita.

Teknologimurros ei tarkoita, ettei ihmiskunnan pitäisi samalla tehdä myös perinteisin keinoin kaikkea mahdollista vähentääkseen ilmastopäästöjä ja kasvattaakseen hiilinieluja, vähentääkseen lentämistä, vähentääkseen lihan osuutta ruokavaliossa, ennallistaakseen turvesoita, istuttaakseen metsiä, ... Emme voi vain istua käsiemme päällä ja luottaa, että teknologia ratkaisee ilmastonmuutoksen meidän puolestamme. En kuitenkaan uskalla laskea ihmiskunnan tulevaisuutta sen varaan, että kaikki seitsemän ja puoli miljardia ihmistä ryhtyvät lähivuosina vegaaneiksi ja innostuvat dendrologiasta.

Toinen degrowth-ajattelun ongelma on ihmisluonto. Ihmiset haluavat itselleen tai ainakin lapsilleen paremman tulevaisuuden vaikka muun ihmiskunnan kustannuksella. Ihmiselle ei riitä, että hänen lapsenlapsilleen on luvassa lämmin makuusali ja särkikeittoa kerran päivässä, vaikka vaihtoehtona olisi ekosysteemin romahtaminen ja ihmiskunnan väkiluvun putoaminen murto-osaan nykyisestä.

Aina kun ihmisten usko tulevaisuuteen on alkanut horjua, yhteiskunnat ovat muuttuneet epävakaiksi, ja populistien ja ääriliikkeiden suosio on noussut. Weimarin tasavallan demokratian tuho 1930-luvun laman kurimuksessa on tästä tunnetuin esimerkki, mutta ei ainoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Trumpin kannatus on ollut erityisen suurta taantuvilla, toivottomilla hiilikaivospaikkakunnilla, joiden asukkaat yksinkertaisesti kieltäytyvät uskomasta menneisyytensä olevan mennyttä: Make coal great again!

Populistit ja heidän kannattajansa eivät tunnetusti ole koskaan suhtautuneet ilmastonmuutokseen kovin vakavasti.

Vallankumoukset alkavat nimenomaan tulevaisuudenuskonsa menettäneistä nuorista aikuisista. Siksi heille on esimerkiksi Suomen historian kipupisteissä tarjottu maata (Torpparilaki 1918 ja Maanhankintalaki 1945) viljeltäväksi ja rakennettavaksi, jotta he kokisivat voivansa tehdä itse työtä oman ja lastensa tulevaisuuden hyväksi.

Uskoakseni radikaalin digitalisaation mahdollistama nopea talouskasvu on ainoa mahdollisuus sosiaalisesti kestävällä tavalla löytää ilmastonmuutoksen torjuntaan ja siihen sopeutumiseen tarvittavat voimavarat ilman, että ihmisten elintason lasku vaarantaa yhteiskuntarauhan. Tarkoitan vastavaa tuottavuusloikkaa kuin höyry ja sähkö tuottivat sillä erolla, että tällä kertaa meillä ei ole vuosikymmeniä aikaa taistella tuottavuusloikan hedelmien jaosta.

Vaihtoehtoina on ylhäältä ohjattu globaali ilmastokriisitalous valvontakoneistoineen tai ympäristötuhon laukaisema uskonnollinen ekoherätys autorovioineen, enkä pidä kummastakaan ajatuksesta.

Joka tapauksessa on muistettava, että digitalisaation leipomalla tuottavuuskakulla on tällä kertaa vanhojen tuttujen eli pääoman (investointien tuotot), työntekijöiden (palkat, työajat) ja kuluttajien (hinnat, laatu) lisäksi myös neljäs, iso lautanen: ilmastonmuutoksen torjunta ja sopeutuminen.

Nyt on viimeinen hetki aloittaa nelikantaneuvottelut digitalisaation tulonjaosta. Niihin verrattuna Suomen kiky-säädöt irtisanomislakeineen ovat triviaali sormiharjoitus. Iso-Britanniassa I teollinen vallankumous johti lähes sisällissotaan. Verotus, koulutus, työmarkkinat, sosiaaliturva, kaikki on mietittävä uudelleen, ja kaikkien on saatava digitalisaatiosta oma reilu osuutensa, jotta myös ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sopeutumiseen ollaan valmiita osoittamaan sen vaatimat voimavarat.

[Korjaus klo. 21. Nolo moka, veivasin tuota 45%-kohtaa etsien purevaa särmää ja siihen jäi prosentin asemesta prosenttiyksikkö.]

]]>
47 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263286-degrowth-vai-talouskasvu#comments Raha Degrowth Ilmastonmuutos Talouskasvu Teknologia Sun, 28 Oct 2018 16:57:32 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263286-degrowth-vai-talouskasvu
Osakesäästötilin säännöt ja verotus http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260340-osakesaastotilin-saannot-ja-verotus <p>Hallituksen budjettiriihen esitys osakesäästötilistä on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä tilin toiminnasta ja verotuksesta.</p><p>Eniten kysymyksiä ja keskustelua ovat aiheuttaneet tilin 50 000 euron sijoituskatto sekä veronmaksun viivästyksen aiheuttama vaikutus valtion budjettisuunnitteluun ja kokonaisverokertymään.</p><p>Esityksen mukaan osakesäästötilille siirrettäviä rahavaroja voi sijoittaa listattujen yhtiöiden osakkeisiin. Tilille kertyneistä tuotoista, kuten osingot ja osakkeiden arvonnousut, luetaan verotettavaksi pääomatuloksi varoja nostettaessa tuoton suhteellinen osuus tilillä olevista varoista. Tilille tehtäville sijoituksille asetetaan 50 000 euron yläraja.</p><p>Tuoton suhteellisen osuuden määrittely tilillä olevista varoista on suhteellisen monimutkainen käsite ja aiheuttaa kysymyksiä esimerkiksi siitä kuinka toimia rahan nostotilanteessa jos tili on tuottanut laskennallista tappiota. Edellytys siitä että tilin laskennallinen tuotto pitää pystyä määrittelemään reaaliaikaisesti rahan nostohetkellä on myös eriskummallinen ratkaisu sekä tilin hoidon että tilin käytön kannalta.&nbsp;</p><p>Esitän yhden näkemyksen siitä kuinka osakesäästötili voitaisiin toteuttaa edellä manittuja ongelmia välttäen.</p><p>Osakesäästötilin pääperiaatteet lyhyesti:<br />a) Henkilökohtaisia osakesäästötilejä voi olla käytössä useita eikä niihin sijoitetulle rahamäärälle ole rajoitusta.<br />b) Tilillä voi käydä osakekauppaa sekä pörssissä että osakesäästötilien omistajien välillä.<br />c) Osakesäästötilille talletetetun rahasumman määrän voi nostaa veroseuraamuksitta.<br />d) Tilin rahatalletuksien määrän ylittävät rahan nostot ovat tilin tuottoa josta maksetaan vero.<br />e) Tililtä nostetun tuoton tilin omistaja voi määrätä käsiteltäväksi henkilökohtaisessa verotuksessaan pääomatulona tai muuna tulona.<br />f) Tilin teoreettinen laskennallinen voitto määritetään tilillä olevien osake-erien, niiden pörssikurssien, tilillä olevan rahasaldon ja tilille olevan sijoitetun pääoman avulla.<br />g) Tilin laskennallisen voiton määrästä maksetaan kuukausittain tarkasteltuna 0.1% vero eli vuositasolla veron määrä tästä teoreettisesta voittopääomasta on 1.2%.</p><p><br />Säännöt yksityiskohtaisesti alla</p><p>Osakesäästötili:</p><p>1. Osakesäästötilin rahan talletukset<br />- Osakesäästötilille voi yksityishenkilö siirtää rahavaroja pörssiosakkeilla käytävää kaupankäyntiä varten.<br />- Osakesäästötilille sijoitetulle rahapääomalle tai henkilön omistamien osakesäästötilien määrälle ei ole rajoituksia.</p><p>2. Osakekaupankäynti tilin varoilla<br />- Osakesäästötilin varoilla voi tehdä normaalia pörssissä tapahtuvaa osakekauppaa.<br />- Osakekauppaa voidaan tehdä myös osaketilien omistajien välisenä kaupankäyntinä.<br />- Tehtyjen kauppojen osake-erät kirjataan osakesäästötilille.<br />- Osakesäästötilin puitteissa tapahtuvassa osakekaupassa ei yksittäisen osake-erän kaupankäyntihistorian mukaista tuottoa/tappiota seurata eikä kaupankäynnillä näiltä osin ole verovaikutusta.</p><p>3. Osakesäästötilin rahan nostot<br />- Osakesäästötilille sijoittamiaan rahavaroja tilin omistaja voi nostaa vapaasti veroseuraamuksetta osakesäästötilin vapaan rahasaldon ja jäljellä olevan sijoitetun pääoman puitteissa.<br />- Osakesäästötilillä seurataan rahasaldon lisäksi tilille sijoitettua omaa pääomaa. Tätä pääomaa tilille tehdyt rahan talletukset kasvattavat ja vastaaasti tililtä tapahtuvat rahan nostot pienentävät.<br />- Sijoitetun pääoman mennessä rahan tililtänoston yhteydessä negatiiviseksi, katsotaan ylityksen aiheuttava osuus tilille kertyneenksi tuotoksi, jonka nosto tililtä aiheuttaa veroseuraamuksen.</p><p>4. Osakesäästötilin laskennallinen arvo, tulos ja voitto<br />- Osakesäästötilin laskennallinen arvo on tilillä olevan rahasaldon sekä tilillä olevien pörssiosakkeiden viimeisimmän pörssipäivän päätöskurssien mukaisen arvon yhteenlaskettu arvo<br />- Osakesäästötilin laskennallinen tulos on tilin laskennallisen arvon ja tilillä jäljellä olevan sijoitetun pääoman positiivisen määrän erotus.<br />- Osakesäästötilin laskennallinen voitto on teoreettinen, kullakin hetkellä tilin laskennallista tulosta vastaava arvo, silloin kun laskelma osoittaa positiivista tulosta.</p><p>5. Osakesäästötilin laskennallisen voiton verotus<br />- Osakesäästötilin osoittaessa laskennallista voittoa, määräytyy tästä laskennallisen voiton vero. Laskennallisen tuloksen ollessa tappiollinen, ei veroperustetta synny.<br />- Laskennallisesta voitosta maksettavan veron suuruus on 0.1% veronmääräytymiskuukaudelta eli 1,2% vuodessa kuukausittain laskettuna. Kuukausittainen veroperuste määräytyy osakesäästötilin kuukauden alun tilanteen perusteella edellisen kuukauden viimeisen pörssipäivän päätöskurssien mukaan laskettuna.</p><p>6. Osakesäästötilin tuotto ja sen verotus<br />- Osakesäästötilistä syntyy tuottoa nostojen rahamäärän ylittäessä tilillä jäljellä olevan pääoman määrän ja tämä osuus noston määrästä lasketaan osakesäästötilin verotettavaksi tuotoksi.<br />- Osakesäästötilistä verovuoden aikana kertyvän tuoton voi tilin omistava verovelvollinen määrätä verotuksessaan käsiteltäväksi joko pääomatulona tai muuna tulona.</p><p>7. Verovähennys laskennallisen voiton verosta<br />- Mikäli laskennallisen voiton veron kanssa samalle verovuodelle syntyy ja kohdistuu osakesäästötilin henkilöverotuksessa verotettavia tuottoja, voidaan osakesäästötiin laskennallisen voiton verosta vähentää enintään määrä, joka saadaan kyseisestä osakesäästötilin tuotosta pääomatuloverotuksen perusveroprosentilla laskien.</p><p>8. Osake-erien siirtäminen osakesäästötilille<br />- Osakesäästotillille voidaan tuoda ulkopuolelta osake-eriä, jolloin osakesäästötilille sijoitetun pääoman määrää kasvatetaan kyseisen osake-erän todellista hankintahintaa tai tämän puuttuessa hankintameno-olettamaa vastaavalla määrällä.</p><p>9 Osake-erien siirtäminen osakesäästötilien välillä tai pois osakesäästötililtä<br />- Osake-eriä voidaan siirtää henkilön omistamien osakesäästötilien välillä vapaasti.<br />- Siirrettäessä osake-erä pois osakesäästötililtä, ulkopuoliselle hallintapaikalle, tulee osakesäästötilin sijoitettua pääomaa vähentää osake-erän siirtohetkeä vastaavan pörssiarvon määrällä. Tämä sama laskennallinen rahamäärä käsitellään uudella osake-erän hallintapaikalla kyseisen osake-erän hankintamenona. Tilin sijoitetun pääoman mennessä tässä yhteydessä negatiiviseksi, aiheuttu tältä osin veroseuraamus.</p><p>10. Rahojen ja pääoman siirto osakesäästötilien välillä.<br />- Omistamiensa osakesäästötilien välillä henkilö voi tehdä sekä rahan että kirjanpidollisen sijoitetun pääoman siirtoja.<br />- Rahan siirtoa rajoittaa tilin vapaa rahasaldo.<br />- Oman pääoman siirtoa rajoittaa tilin kirjanpidossa jäljellä olevan positiivisen pääoman määrä.</p><p>11. Osakkeiden kaupankäynti osakesäästötilien omistajien välillä<br />- Osakesäästötilien omistajat voivat käydä keskenään kauppaa tileillä olevista osake-eristä ja suorittaa maksun tileillä olevasta vapaasta rahasaldosta.<br />- Kaupan osapuolet ilmoittavat kaupantekopäivän, kaupan kohteena olevan osake-erän sekä kauppahinnan osakesäästötilin hallinnoijalle.<br />- Kaupantekopäiväksi voi ilmoittaa ainoastaan kuluvan pörssipäivän tai viimeisimmän päättyneen pörssipäivän, mikäli ilmoituspäivä ei ole pörssipäivä.<br />- Kauppa syntyy mikäli myyjän tilillä on kaupan ilmoitushetkellä tarvittava osake-erä ja ostajan tilillä tarvittava vapaa rahasaldo.<br />- Kauppailmoituksen saaneen osakesäästötilin hallinnoija huolehtii tilien väliset rahan, osake-erän ja tileillä olevan pääoman kauppahinnan mukaiset muutoskirjaukset.<br />- Osakekaupan yhteydessä ostajan osakesäästötililtä tapatuva rahasiirto rinnastetaan normaaliksi tililtänostoksi mahdollisine veroseuraamuksineen.<br />- Kaupassa käytettyä hintaa vertaillaan kauppapäivän pörssikaupan päätyttyä osakkeen pörssissä toteutuneiden kauppojen suurimpaan ja pienimpään hintaan. Mikäli kauppahinta on alhaisempi kuin alin toteutunut kauppa, ostajan saamaksi ylimääräiseksi eduksi katsotaan näiden erotus. Mikäli kauppahinta on korkeampi kuin ylin toteutunut kauppa, katsotaan vastaavasti myyjän saamaksi ylimääräiseksi eduksi näiden erotus.<br />- Ylimääräisen edun määrä katsotaan pääomaverotuksessa verotettavaksi tuloksi ja tilin hallinnoija on velvollinen toimittamaan tiedon kaupassa syntyneestä ylimääräisestä edusta verottajalle.<br />- Kaupan osapuoli voi halutessaan välttyä ylimääräisen edun verokäsittelyltä tekemällä kauppahinnan muutosilmoituksen ja tilittämällä kyseisen erotuksen osakesäästötilien välillä kaupan toiselle osapuolelle. Myös tehdystä kauppahinnan korjauksesta on tilin hallinnoija velvollinen toimittamaan tiedon verottajalle.<br />- Yhdellä kauppahinnalla toteutettava osakekauppa voi sisältää myös useampia kuin yhden osake-erän. Ylimääräistä etua tarkistettaessa kokonaiskauppahintaa verrataan tällöin kunkin osake-erän toteutuneiden pienimpien ja suurimpien hintojen avulla laskettuihin summiin.</p><p>12. Osakesäästötilin myynti toiselle henkilölle<br />- Osakesäästötiliä ei voi suoraan myydä suoraan toiselle henkilölle vaan osakkeiden myynti tulee tehdä henkilöiden omistamien osakesäästötilien välisenä yhtenä tai useampana osakekauppana.</p><p>13. Osakesäästötilin sulkeminen<br />- Osakesäästötilin voi sulkea kun sen kaikki osake-erät on siirretty henkilön omistamille toisille osakesäästötileille tai myyty.<br />- Tilin sulkemisen yhteydessä tilin jäljellä oleva vapaa rahasaldo nostetaan pois tililtä ja nostosta aiheutuvat mahdolliset veroseuraamukset hoidetaan normaalisti.</p><p>14. Toimenpiteet osakesäästötilin omistajan kuollessa<br />- Osakesäästötilin omistajan kuoleman johdosta perikunnan tulee myydä osakesäästötilin osake-erät joko pörssissä tai muiden osakesäästötilien omistajen välisellä kaupankäynnillä. Tämän jälkeen osakesäästötili tulee sulkea.&nbsp;<br />- Perinnön saajille osakesäästötililtä osakkeita myytäessä kauppahintaa käsitellään perinnönjaossa siirtyvänä varallisuuseränä.&nbsp;&nbsp;</p><p>Siinäpä se sitten taisi ollakin.</p><p>Näillä sääntöjä voisi joku asiasta kiinnostunut lukija tarkastella ja pohtia onko kokonaisuus kaikilta osin toimiva.</p><p>Kommentit ja parannusehdotukset tervetulleita.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallituksen budjettiriihen esitys osakesäästötilistä on herättänyt keskustelua ja kysymyksiä tilin toiminnasta ja verotuksesta.

Eniten kysymyksiä ja keskustelua ovat aiheuttaneet tilin 50 000 euron sijoituskatto sekä veronmaksun viivästyksen aiheuttama vaikutus valtion budjettisuunnitteluun ja kokonaisverokertymään.

Esityksen mukaan osakesäästötilille siirrettäviä rahavaroja voi sijoittaa listattujen yhtiöiden osakkeisiin. Tilille kertyneistä tuotoista, kuten osingot ja osakkeiden arvonnousut, luetaan verotettavaksi pääomatuloksi varoja nostettaessa tuoton suhteellinen osuus tilillä olevista varoista. Tilille tehtäville sijoituksille asetetaan 50 000 euron yläraja.

Tuoton suhteellisen osuuden määrittely tilillä olevista varoista on suhteellisen monimutkainen käsite ja aiheuttaa kysymyksiä esimerkiksi siitä kuinka toimia rahan nostotilanteessa jos tili on tuottanut laskennallista tappiota. Edellytys siitä että tilin laskennallinen tuotto pitää pystyä määrittelemään reaaliaikaisesti rahan nostohetkellä on myös eriskummallinen ratkaisu sekä tilin hoidon että tilin käytön kannalta. 

Esitän yhden näkemyksen siitä kuinka osakesäästötili voitaisiin toteuttaa edellä manittuja ongelmia välttäen.

Osakesäästötilin pääperiaatteet lyhyesti:
a) Henkilökohtaisia osakesäästötilejä voi olla käytössä useita eikä niihin sijoitetulle rahamäärälle ole rajoitusta.
b) Tilillä voi käydä osakekauppaa sekä pörssissä että osakesäästötilien omistajien välillä.
c) Osakesäästötilille talletetetun rahasumman määrän voi nostaa veroseuraamuksitta.
d) Tilin rahatalletuksien määrän ylittävät rahan nostot ovat tilin tuottoa josta maksetaan vero.
e) Tililtä nostetun tuoton tilin omistaja voi määrätä käsiteltäväksi henkilökohtaisessa verotuksessaan pääomatulona tai muuna tulona.
f) Tilin teoreettinen laskennallinen voitto määritetään tilillä olevien osake-erien, niiden pörssikurssien, tilillä olevan rahasaldon ja tilille olevan sijoitetun pääoman avulla.
g) Tilin laskennallisen voiton määrästä maksetaan kuukausittain tarkasteltuna 0.1% vero eli vuositasolla veron määrä tästä teoreettisesta voittopääomasta on 1.2%.


Säännöt yksityiskohtaisesti alla

Osakesäästötili:

1. Osakesäästötilin rahan talletukset
- Osakesäästötilille voi yksityishenkilö siirtää rahavaroja pörssiosakkeilla käytävää kaupankäyntiä varten.
- Osakesäästötilille sijoitetulle rahapääomalle tai henkilön omistamien osakesäästötilien määrälle ei ole rajoituksia.

2. Osakekaupankäynti tilin varoilla
- Osakesäästötilin varoilla voi tehdä normaalia pörssissä tapahtuvaa osakekauppaa.
- Osakekauppaa voidaan tehdä myös osaketilien omistajien välisenä kaupankäyntinä.
- Tehtyjen kauppojen osake-erät kirjataan osakesäästötilille.
- Osakesäästötilin puitteissa tapahtuvassa osakekaupassa ei yksittäisen osake-erän kaupankäyntihistorian mukaista tuottoa/tappiota seurata eikä kaupankäynnillä näiltä osin ole verovaikutusta.

3. Osakesäästötilin rahan nostot
- Osakesäästötilille sijoittamiaan rahavaroja tilin omistaja voi nostaa vapaasti veroseuraamuksetta osakesäästötilin vapaan rahasaldon ja jäljellä olevan sijoitetun pääoman puitteissa.
- Osakesäästötilillä seurataan rahasaldon lisäksi tilille sijoitettua omaa pääomaa. Tätä pääomaa tilille tehdyt rahan talletukset kasvattavat ja vastaaasti tililtä tapahtuvat rahan nostot pienentävät.
- Sijoitetun pääoman mennessä rahan tililtänoston yhteydessä negatiiviseksi, katsotaan ylityksen aiheuttava osuus tilille kertyneenksi tuotoksi, jonka nosto tililtä aiheuttaa veroseuraamuksen.

4. Osakesäästötilin laskennallinen arvo, tulos ja voitto
- Osakesäästötilin laskennallinen arvo on tilillä olevan rahasaldon sekä tilillä olevien pörssiosakkeiden viimeisimmän pörssipäivän päätöskurssien mukaisen arvon yhteenlaskettu arvo
- Osakesäästötilin laskennallinen tulos on tilin laskennallisen arvon ja tilillä jäljellä olevan sijoitetun pääoman positiivisen määrän erotus.
- Osakesäästötilin laskennallinen voitto on teoreettinen, kullakin hetkellä tilin laskennallista tulosta vastaava arvo, silloin kun laskelma osoittaa positiivista tulosta.

5. Osakesäästötilin laskennallisen voiton verotus
- Osakesäästötilin osoittaessa laskennallista voittoa, määräytyy tästä laskennallisen voiton vero. Laskennallisen tuloksen ollessa tappiollinen, ei veroperustetta synny.
- Laskennallisesta voitosta maksettavan veron suuruus on 0.1% veronmääräytymiskuukaudelta eli 1,2% vuodessa kuukausittain laskettuna. Kuukausittainen veroperuste määräytyy osakesäästötilin kuukauden alun tilanteen perusteella edellisen kuukauden viimeisen pörssipäivän päätöskurssien mukaan laskettuna.

6. Osakesäästötilin tuotto ja sen verotus
- Osakesäästötilistä syntyy tuottoa nostojen rahamäärän ylittäessä tilillä jäljellä olevan pääoman määrän ja tämä osuus noston määrästä lasketaan osakesäästötilin verotettavaksi tuotoksi.
- Osakesäästötilistä verovuoden aikana kertyvän tuoton voi tilin omistava verovelvollinen määrätä verotuksessaan käsiteltäväksi joko pääomatulona tai muuna tulona.

7. Verovähennys laskennallisen voiton verosta
- Mikäli laskennallisen voiton veron kanssa samalle verovuodelle syntyy ja kohdistuu osakesäästötilin henkilöverotuksessa verotettavia tuottoja, voidaan osakesäästötiin laskennallisen voiton verosta vähentää enintään määrä, joka saadaan kyseisestä osakesäästötilin tuotosta pääomatuloverotuksen perusveroprosentilla laskien.

8. Osake-erien siirtäminen osakesäästötilille
- Osakesäästotillille voidaan tuoda ulkopuolelta osake-eriä, jolloin osakesäästötilille sijoitetun pääoman määrää kasvatetaan kyseisen osake-erän todellista hankintahintaa tai tämän puuttuessa hankintameno-olettamaa vastaavalla määrällä.

9 Osake-erien siirtäminen osakesäästötilien välillä tai pois osakesäästötililtä
- Osake-eriä voidaan siirtää henkilön omistamien osakesäästötilien välillä vapaasti.
- Siirrettäessä osake-erä pois osakesäästötililtä, ulkopuoliselle hallintapaikalle, tulee osakesäästötilin sijoitettua pääomaa vähentää osake-erän siirtohetkeä vastaavan pörssiarvon määrällä. Tämä sama laskennallinen rahamäärä käsitellään uudella osake-erän hallintapaikalla kyseisen osake-erän hankintamenona. Tilin sijoitetun pääoman mennessä tässä yhteydessä negatiiviseksi, aiheuttu tältä osin veroseuraamus.

10. Rahojen ja pääoman siirto osakesäästötilien välillä.
- Omistamiensa osakesäästötilien välillä henkilö voi tehdä sekä rahan että kirjanpidollisen sijoitetun pääoman siirtoja.
- Rahan siirtoa rajoittaa tilin vapaa rahasaldo.
- Oman pääoman siirtoa rajoittaa tilin kirjanpidossa jäljellä olevan positiivisen pääoman määrä.

11. Osakkeiden kaupankäynti osakesäästötilien omistajien välillä
- Osakesäästötilien omistajat voivat käydä keskenään kauppaa tileillä olevista osake-eristä ja suorittaa maksun tileillä olevasta vapaasta rahasaldosta.
- Kaupan osapuolet ilmoittavat kaupantekopäivän, kaupan kohteena olevan osake-erän sekä kauppahinnan osakesäästötilin hallinnoijalle.
- Kaupantekopäiväksi voi ilmoittaa ainoastaan kuluvan pörssipäivän tai viimeisimmän päättyneen pörssipäivän, mikäli ilmoituspäivä ei ole pörssipäivä.
- Kauppa syntyy mikäli myyjän tilillä on kaupan ilmoitushetkellä tarvittava osake-erä ja ostajan tilillä tarvittava vapaa rahasaldo.
- Kauppailmoituksen saaneen osakesäästötilin hallinnoija huolehtii tilien väliset rahan, osake-erän ja tileillä olevan pääoman kauppahinnan mukaiset muutoskirjaukset.
- Osakekaupan yhteydessä ostajan osakesäästötililtä tapatuva rahasiirto rinnastetaan normaaliksi tililtänostoksi mahdollisine veroseuraamuksineen.
- Kaupassa käytettyä hintaa vertaillaan kauppapäivän pörssikaupan päätyttyä osakkeen pörssissä toteutuneiden kauppojen suurimpaan ja pienimpään hintaan. Mikäli kauppahinta on alhaisempi kuin alin toteutunut kauppa, ostajan saamaksi ylimääräiseksi eduksi katsotaan näiden erotus. Mikäli kauppahinta on korkeampi kuin ylin toteutunut kauppa, katsotaan vastaavasti myyjän saamaksi ylimääräiseksi eduksi näiden erotus.
- Ylimääräisen edun määrä katsotaan pääomaverotuksessa verotettavaksi tuloksi ja tilin hallinnoija on velvollinen toimittamaan tiedon kaupassa syntyneestä ylimääräisestä edusta verottajalle.
- Kaupan osapuoli voi halutessaan välttyä ylimääräisen edun verokäsittelyltä tekemällä kauppahinnan muutosilmoituksen ja tilittämällä kyseisen erotuksen osakesäästötilien välillä kaupan toiselle osapuolelle. Myös tehdystä kauppahinnan korjauksesta on tilin hallinnoija velvollinen toimittamaan tiedon verottajalle.
- Yhdellä kauppahinnalla toteutettava osakekauppa voi sisältää myös useampia kuin yhden osake-erän. Ylimääräistä etua tarkistettaessa kokonaiskauppahintaa verrataan tällöin kunkin osake-erän toteutuneiden pienimpien ja suurimpien hintojen avulla laskettuihin summiin.

12. Osakesäästötilin myynti toiselle henkilölle
- Osakesäästötiliä ei voi suoraan myydä suoraan toiselle henkilölle vaan osakkeiden myynti tulee tehdä henkilöiden omistamien osakesäästötilien välisenä yhtenä tai useampana osakekauppana.

13. Osakesäästötilin sulkeminen
- Osakesäästötilin voi sulkea kun sen kaikki osake-erät on siirretty henkilön omistamille toisille osakesäästötileille tai myyty.
- Tilin sulkemisen yhteydessä tilin jäljellä oleva vapaa rahasaldo nostetaan pois tililtä ja nostosta aiheutuvat mahdolliset veroseuraamukset hoidetaan normaalisti.

14. Toimenpiteet osakesäästötilin omistajan kuollessa
- Osakesäästötilin omistajan kuoleman johdosta perikunnan tulee myydä osakesäästötilin osake-erät joko pörssissä tai muiden osakesäästötilien omistajen välisellä kaupankäynnillä. Tämän jälkeen osakesäästötili tulee sulkea. 
- Perinnön saajille osakesäästötililtä osakkeita myytäessä kauppahintaa käsitellään perinnönjaossa siirtyvänä varallisuuseränä.  

Siinäpä se sitten taisi ollakin.

Näillä sääntöjä voisi joku asiasta kiinnostunut lukija tarkastella ja pohtia onko kokonaisuus kaikilta osin toimiva.

Kommentit ja parannusehdotukset tervetulleita.

 

 

]]>
3 http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260340-osakesaastotilin-saannot-ja-verotus#comments Raha Hallituksen budjettiriihi Osakesijoittaminen Säästäminen Sat, 01 Sep 2018 17:57:31 +0000 Timo Kekäläinen http://timokeklinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260340-osakesaastotilin-saannot-ja-verotus
Aikansa kutakin http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin <p>&nbsp;</p><p>Vielä pari vuotta sitten hehkutettiin Ruotsin talousmenestystä; kaikilla hehkuttajilla oli oma tarinansa siitä, miksi Ruotsi on paljon parempi kuin Suomi. No, ei Ruotsin talous nytkään missään lamassa ole, mutta etumatka Suomeen verrattuna on kääntynyt päinvastaiseksi. Pitkässä juoksussa (ks. oheinen kuva) Suomen talous on tosin kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana nopeammin kuin Ruotsissa (eroa on ollut lähes puoli prosenttia vuodessa). Suurin syy on varmaan ollut Suomen alhainen lähtötaso sotien jälkeen. Alhainen lähtötaso ei kuitenkaan selity vain maailmasodilla vaan taustalla on tietenkin Suomen asema Ruotsin valtakunnan takamaana (lähes siirtomaana) vuosisatojen ajan.</p><p>Miksi sitten Suomen talous rupesi sakkaaman vuoden 2011 jälkeen (neljässä vuodessa eroa kertyi lähes kymmenen prosenttia)! Helpoin vastaus on tietenkin Kataisen/Stubbin hallitus, mutta ehkä vastaus vaatisi hieman kvalifiointia. Toki on niin, että Kataisen hallitus teki syntyessään 2011 massiivisia virheitä talouspoliittisten linjausten suhteen. Kilpailukyvyn romahdusta ei tajuttu, vaan kuviteltiin heikon kasvun johtuvan ohimenevästä kysynnän lamasta. Mitään rakenteellisia muutoksia ei pyritty saamaan aikaan, vaan hymisteltiin Himasen sinisen kirjan utopioita. Voi tietysti sanoa, että jos hallituksessa ovat mukana kaikki mahdolliset aatesuunnat, on jo lähtökohtaisesti varmaa, että mitään haasteellisia politiikkaratkaisuja ei kyteä samaan aikaan. Nykyinen hallitus yrittää tietenkin ottaa pisteet talouskasvun käynnistymisestä, mutta tuntuu hieman falskilta väittää, että hallituksen politiikkaa olisi ollut ratkaiseva tekijä viime vuosien talouskehityksessä. Sitä paitsi vaikka talous on kasvanut jo kolmatta vuotta, hallitus ei ole tehnyt oikeastaan mitään velkaantumisen pysäyttämiseksi (kuvio 2). Siitä tulee paljon miinuspisteitä historian kirjoihin. Ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon kuin Sorsan ja Virolaisen hallitukselle, joka 1972-1975 &rdquo;antoi todella palaa&rdquo;. Julkisten menojen BKT-suhde nousi hallitusta edeltävän ajan 33.9 prosentista 40.8:aan. Eikä ollut kyse mitään lamasta tai kriisistä (niin kuin esimerkiksi 1991-1993). Näitä heppuja on paljolti kiittäminen yhdestä maailman ankarimmasta verojärjestelmästä, jota vielä lapsenlapsemmekin saavat kirota.</p><p>Mitä tulee Ruotsiin, on syytä muistuttaa, että Suomen/Ruotsin paremmat BKT-numerot eivät kerro koko totuutta. Niin kuin kuviostakin ilmenee, tuotannon kasvu Ruotsissa on henkeä kohden laskettuna olennaisesti hitaampaa kuin mitä pelkät BKT numerot kertovat. Väestön kasvu Ruotsissa on viime vuosina ollut lähes puolitoista prosenttia, mikä merkitsee sitä, että henkeä kohden laskettu BKT on kasvanut kolmen prosentin sijaan vain noin puolitoista prosenttia (Suomessa väestön kasvu ollut alle puoli prosenttia). Jatkuvasti tuntuu unohtuvan, että BKT ei ole mikään elintason mitta. Puolentoista prosentin väestön kasvu on muuten aika paljon; tällä vauhdilla Ruotsissa asuisi viidenkymmen vuoden kulutta jo 20 miljoonaa ihmistä.</p><p>Ruotsin esimerkki kertoo osaltaan siitä, että monesti talouskehityksestä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä (ja ennusteita) kovin vähäisten tietojen perusteella. Ehkä vielä parempi esimerkki löytyy ns. BRICS &ndash;maiden talouskehityksestä. Kymmenen vuotta sitten talouslehdet olivat pullollaan prognooseja, joissa &rdquo;uusien taloustiikereiden&rdquo; sanottiin päihittävän perinteiset teollisuusmaat, Euroopan ja Yhdysvallat. Kuitenkin viime vuosien kehitys on kulkenut aivan eri suuntaan näissä maissa. Venäjän talous on hädin tuskin pystynyt yhden prosentin kasvuun, kun taas Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat kompastelleet vielä enemmän. Intia ja Kiina toki edelleenkin tuottavat siedettäviä kasvunumeroista, mutta jos esimerkiksi Yhdysvaltojen BKT kasvaa neljän prosentin vauhdilla, ei kuilu tulotasossa kovin nopeasti supistu. Ehkä pitäisi ottaa oppia Zhou-Enlain kuuluisasta arviosta vuodelta 1972, että Ranskan vallankumouksen hyödyllisyyttä on vielä liian varhaista arvioida.</p>  

Vielä pari vuotta sitten hehkutettiin Ruotsin talousmenestystä; kaikilla hehkuttajilla oli oma tarinansa siitä, miksi Ruotsi on paljon parempi kuin Suomi. No, ei Ruotsin talous nytkään missään lamassa ole, mutta etumatka Suomeen verrattuna on kääntynyt päinvastaiseksi. Pitkässä juoksussa (ks. oheinen kuva) Suomen talous on tosin kasvanut viimeisen 50 vuoden aikana nopeammin kuin Ruotsissa (eroa on ollut lähes puoli prosenttia vuodessa). Suurin syy on varmaan ollut Suomen alhainen lähtötaso sotien jälkeen. Alhainen lähtötaso ei kuitenkaan selity vain maailmasodilla vaan taustalla on tietenkin Suomen asema Ruotsin valtakunnan takamaana (lähes siirtomaana) vuosisatojen ajan.

Miksi sitten Suomen talous rupesi sakkaaman vuoden 2011 jälkeen (neljässä vuodessa eroa kertyi lähes kymmenen prosenttia)! Helpoin vastaus on tietenkin Kataisen/Stubbin hallitus, mutta ehkä vastaus vaatisi hieman kvalifiointia. Toki on niin, että Kataisen hallitus teki syntyessään 2011 massiivisia virheitä talouspoliittisten linjausten suhteen. Kilpailukyvyn romahdusta ei tajuttu, vaan kuviteltiin heikon kasvun johtuvan ohimenevästä kysynnän lamasta. Mitään rakenteellisia muutoksia ei pyritty saamaan aikaan, vaan hymisteltiin Himasen sinisen kirjan utopioita. Voi tietysti sanoa, että jos hallituksessa ovat mukana kaikki mahdolliset aatesuunnat, on jo lähtökohtaisesti varmaa, että mitään haasteellisia politiikkaratkaisuja ei kyteä samaan aikaan. Nykyinen hallitus yrittää tietenkin ottaa pisteet talouskasvun käynnistymisestä, mutta tuntuu hieman falskilta väittää, että hallituksen politiikkaa olisi ollut ratkaiseva tekijä viime vuosien talouskehityksessä. Sitä paitsi vaikka talous on kasvanut jo kolmatta vuotta, hallitus ei ole tehnyt oikeastaan mitään velkaantumisen pysäyttämiseksi (kuvio 2). Siitä tulee paljon miinuspisteitä historian kirjoihin. Ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon kuin Sorsan ja Virolaisen hallitukselle, joka 1972-1975 ”antoi todella palaa”. Julkisten menojen BKT-suhde nousi hallitusta edeltävän ajan 33.9 prosentista 40.8:aan. Eikä ollut kyse mitään lamasta tai kriisistä (niin kuin esimerkiksi 1991-1993). Näitä heppuja on paljolti kiittäminen yhdestä maailman ankarimmasta verojärjestelmästä, jota vielä lapsenlapsemmekin saavat kirota.

Mitä tulee Ruotsiin, on syytä muistuttaa, että Suomen/Ruotsin paremmat BKT-numerot eivät kerro koko totuutta. Niin kuin kuviostakin ilmenee, tuotannon kasvu Ruotsissa on henkeä kohden laskettuna olennaisesti hitaampaa kuin mitä pelkät BKT numerot kertovat. Väestön kasvu Ruotsissa on viime vuosina ollut lähes puolitoista prosenttia, mikä merkitsee sitä, että henkeä kohden laskettu BKT on kasvanut kolmen prosentin sijaan vain noin puolitoista prosenttia (Suomessa väestön kasvu ollut alle puoli prosenttia). Jatkuvasti tuntuu unohtuvan, että BKT ei ole mikään elintason mitta. Puolentoista prosentin väestön kasvu on muuten aika paljon; tällä vauhdilla Ruotsissa asuisi viidenkymmen vuoden kulutta jo 20 miljoonaa ihmistä.

Ruotsin esimerkki kertoo osaltaan siitä, että monesti talouskehityksestä tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä (ja ennusteita) kovin vähäisten tietojen perusteella. Ehkä vielä parempi esimerkki löytyy ns. BRICS –maiden talouskehityksestä. Kymmenen vuotta sitten talouslehdet olivat pullollaan prognooseja, joissa ”uusien taloustiikereiden” sanottiin päihittävän perinteiset teollisuusmaat, Euroopan ja Yhdysvallat. Kuitenkin viime vuosien kehitys on kulkenut aivan eri suuntaan näissä maissa. Venäjän talous on hädin tuskin pystynyt yhden prosentin kasvuun, kun taas Brasilia ja Etelä-Afrikka ovat kompastelleet vielä enemmän. Intia ja Kiina toki edelleenkin tuottavat siedettäviä kasvunumeroista, mutta jos esimerkiksi Yhdysvaltojen BKT kasvaa neljän prosentin vauhdilla, ei kuilu tulotasossa kovin nopeasti supistu. Ehkä pitäisi ottaa oppia Zhou-Enlain kuuluisasta arviosta vuodelta 1972, että Ranskan vallankumouksen hyödyllisyyttä on vielä liian varhaista arvioida.

]]>
81 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin#comments Raha Ruotsin talous Talouskasvu Valtion menot Tue, 07 Aug 2018 14:18:56 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259166-aikansa-kutakin
Ensi vuoden budjetin laatijoita ei onneksi odota 10 vuoden takainen kehitys http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259055-ensi-vuoden-budjetin-laatijoita-ei-onneksi-odota-10-takainen-kehitys <p>Valtiovarainministeriö tiedottaa &nbsp;keskiviikkona 09.08.2018 ministeriön ehdotuksen vuoden 2019 valtion talousarvioksi koko hallituksen budjettiriihtä varten.</p><p>Ensi vuoden budjetin laatijoita ei onneksi odota 10 vuoden takainen kehitys. Vuoden 2008&nbsp;<a href="http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2009/he_TAE_2009.jsp">syyskuussa</a>&nbsp;pääministeri Matti Vanhasen hallitus antoi eduskunnalle 45,9 mrd:n tuloista ja &nbsp;menoista koostuneen tasapainossa olleen esityksensä vuoden 2009 valtion talousarvioksi.</p><p>Tuo oli muuten Suomen 200. talousarvioesitys. Ensimmäinen oli , vuotta 1810 koskeva hopearuplissa laadittu talousarvioesitys Suomen suuriruhtinaskunnalle ja &nbsp;sen hyväksyi keisari Aleksanteri I.</p><p>****</p><p>Mutta palataan&nbsp; 10-vuoden takaiseen tilanteeseen. Syyskuussa 2008 pääministeri Vanhasen hallitus arvioi talouskasvuksi&nbsp; tuossa vuoden 2009 &nbsp;talousarvioesityksessä 1,8 % . Kaikki kotimaiset ennustelaitokset elo-syyskuussa arviovat vuotta 2009&nbsp; melko&nbsp; lailla saman suuntaisesti.</p><p>****</p><p><strong>--- &gt; Sitten tosiasiat, miten vuonna 2009 kävi:</strong></p><p>- valtion talousarvion pohja romahti ja velanotoksi vuonna 2009 muodostui kahden lisätalousarvion myötä yhteensä&nbsp;<a href="http://budjetti.vm.fi/indox/tae/2009/he_LTAE2_2009.jsp">10,5 mrd euroa</a></p><p>- Suomen talouskasvu ei suinkaan ollut &nbsp;+1,8 %, vaan&nbsp;&nbsp;<a href="https://findikaattori.fi/fi/3">miinusmerkkinen -8,3 % </a></p><p>Tuo vuoden 2009 romahduksen korjaaminen vei aikaa 10 vuotta ja valtio velkaantui&nbsp;<a href="https://findikaattori.fi/fi/3">yli </a>&nbsp;<a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkinen-talous/Valtion-velka/">40 mrd lisää&nbsp;&nbsp;</a>entisten&nbsp; velkojen päälle</p><p>****</p><p>Vuoden 2019 osalta ei toivon mukaan koeta 10-vuoden takaista&nbsp; shokeeraavaa &nbsp;tilannetta, mikäli huhtikuisen <a href="https://vm.fi/documents/10623/307577/Julkisen+talouden+suunnitelma+vuosille+2019-2022/a1aa4c20-64b4-454e-9214-bb7ff3a207da/Julkisen+talouden+suunnitelma+vuosille+2019-2022.pdf">kehysriihen &nbsp;</a>mukaan edetään ja Suomen talouskehitys jatkuu viime ja tämän vuoden kaltaisena. Velanotto ensi vuonna vähenee&nbsp; ilmeisesti 1/10 osaan siitä, mitä oli vuonna 2009. Eli velaksi eletään kokoajan.</p><p>Mutta seuraavan &nbsp;hallituksen pitää varautua yllättäviin&nbsp; kehitysskenaarioihin (ml. korkomenojen kasvu) niin Suomen talouden kuin maailmantalouden osalta. Suomen valtion budjetti&nbsp; ei suinkaan ole alkuunkaan kestävällä pohjalla, jos työllisyys- ja talouskehitys ei jatku myönteisenä viime ja tämän vuoden malliin.</p><p>Suomessa on jo nyt &nbsp;<a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Julkisten-menojen-kansainvalinen-vertailu/" target="_blank">ylisuuri julkinen talous</a>&nbsp;&nbsp;ja &nbsp;<a href="https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/Veroaste/" target="_blank">verotus</a>&nbsp;on maiden vertailussa kärkitilalla.</p><p>Tämän&nbsp;&nbsp;<a href="http://valtioneuvosto.fi/documents/10184/1407704/Hallituksen+s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6-+ja+rakenneuudistusohjelman+vaikuttavuus+200515.pdf/c2ee8368-4366-483a-bd79-dc777ed5f102" target="_blank">kaavion&nbsp;</a>joutuu vaalien jälkeinen hallitus päivittämään ensi töikseen, sillä&nbsp;&nbsp;pääministeri Sipilän hallituksen aikana kaavion tavoitteet eivät tule&nbsp; vielä maaliin.</p><p>Luottamus Suomen talouteen voidaan menettää nopeasti, jos viime vuosien budjettipolitiikan linjasta poiketaan. Suomen julkisen talouden&nbsp;<a href="https://www.stat.fi/til/jali/">rahoitus</a>&nbsp;ajautuu helposti kriisiin, jossa korjausvaihtoehdot ovat vain enemmän tai vähemmän huonoja hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valtiovarainministeriö tiedottaa  keskiviikkona 09.08.2018 ministeriön ehdotuksen vuoden 2019 valtion talousarvioksi koko hallituksen budjettiriihtä varten.

Ensi vuoden budjetin laatijoita ei onneksi odota 10 vuoden takainen kehitys. Vuoden 2008 syyskuussa pääministeri Matti Vanhasen hallitus antoi eduskunnalle 45,9 mrd:n tuloista ja  menoista koostuneen tasapainossa olleen esityksensä vuoden 2009 valtion talousarvioksi.

Tuo oli muuten Suomen 200. talousarvioesitys. Ensimmäinen oli , vuotta 1810 koskeva hopearuplissa laadittu talousarvioesitys Suomen suuriruhtinaskunnalle ja  sen hyväksyi keisari Aleksanteri I.

****

Mutta palataan  10-vuoden takaiseen tilanteeseen. Syyskuussa 2008 pääministeri Vanhasen hallitus arvioi talouskasvuksi  tuossa vuoden 2009  talousarvioesityksessä 1,8 % . Kaikki kotimaiset ennustelaitokset elo-syyskuussa arviovat vuotta 2009  melko  lailla saman suuntaisesti.

****

--- > Sitten tosiasiat, miten vuonna 2009 kävi:

- valtion talousarvion pohja romahti ja velanotoksi vuonna 2009 muodostui kahden lisätalousarvion myötä yhteensä 10,5 mrd euroa

- Suomen talouskasvu ei suinkaan ollut  +1,8 %, vaan  miinusmerkkinen -8,3 %

Tuo vuoden 2009 romahduksen korjaaminen vei aikaa 10 vuotta ja valtio velkaantui yli  40 mrd lisää  entisten  velkojen päälle

****

Vuoden 2019 osalta ei toivon mukaan koeta 10-vuoden takaista  shokeeraavaa  tilannetta, mikäli huhtikuisen kehysriihen  mukaan edetään ja Suomen talouskehitys jatkuu viime ja tämän vuoden kaltaisena. Velanotto ensi vuonna vähenee  ilmeisesti 1/10 osaan siitä, mitä oli vuonna 2009. Eli velaksi eletään kokoajan.

Mutta seuraavan  hallituksen pitää varautua yllättäviin  kehitysskenaarioihin (ml. korkomenojen kasvu) niin Suomen talouden kuin maailmantalouden osalta. Suomen valtion budjetti  ei suinkaan ole alkuunkaan kestävällä pohjalla, jos työllisyys- ja talouskehitys ei jatku myönteisenä viime ja tämän vuoden malliin.

Suomessa on jo nyt  ylisuuri julkinen talous  ja  verotus on maiden vertailussa kärkitilalla.

Tämän  kaavion joutuu vaalien jälkeinen hallitus päivittämään ensi töikseen, sillä  pääministeri Sipilän hallituksen aikana kaavion tavoitteet eivät tule  vielä maaliin.

Luottamus Suomen talouteen voidaan menettää nopeasti, jos viime vuosien budjettipolitiikan linjasta poiketaan. Suomen julkisen talouden rahoitus ajautuu helposti kriisiin, jossa korjausvaihtoehdot ovat vain enemmän tai vähemmän huonoja hyvinvointiyhteiskunnan kannalta.

]]>
9 http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259055-ensi-vuoden-budjetin-laatijoita-ei-onneksi-odota-10-takainen-kehitys#comments Raha Valtion budjetti 2019 Sat, 04 Aug 2018 11:21:54 +0000 Seppo-Juha Pietikäinen http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259055-ensi-vuoden-budjetin-laatijoita-ei-onneksi-odota-10-takainen-kehitys
Sjoittaisitko tuhansiin asuntoihin http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256586-sjoittaisitko-tuhansiin-asuntoihin <p>Postista tuli esite, jossa tarjotaan osallistumista Kojamon listautumisantiin. Vierastan antia useista syitä.&nbsp;</p><p>Vuokra-asunto on monen Suomessa asuvan asumisratkaisu. Vuokra-asunnon omistajia tukee yhteiskunta silloin, kun asukkaalla ei ole varaa&nbsp;maksaa korkeaa vuokraa. Mitä kalliimmat vuokrat sitä enemmän yhteiskunta joutuu tukemaan.&nbsp;&nbsp;Missä ovat kohtuuhintaiset vuokra-asunnot? Tuotetaanko niitä enää? Ahneus on iskenyt näille markkinoille. Jotain siitä kertoo Kojamon esitekin.&nbsp;</p><p>Kojamon listautumisanti koostuu osakeannista ja &ndash;myynnistä.&nbsp;&nbsp;Merkintä ja myyntihinta on alustavasti 8,50-10,00 euroa osakkeelta. Silloin, kun osake olisi alihinnoiteltu siinä pohjustettaisiin pikavoittoja sijoittajalle. Kojaamon kohdalla näin ei taida olla.&nbsp;</p><p>Aaltoyliopiston tutkimus paljastaa, että vuosina 2014&ndash;2018 pikavoitot ovat jääneet kolmeen prosenttiin. Niitä on tarjonnut 60 prosenttia listautujista. Pikatappioitakin listautumisesta on tullut.&nbsp;&nbsp;Listautumisantien lupaukset ovat yleensä huikeita, eikä Kojamokaan poikkea muista listautujista.&nbsp;</p><p>Pörssiin listautuminen ei ole mikään laupiaan samarialaisen teko, vaan omistajat hakevat sillä sijoitukselleen uutta pääomaa, voittoja ja tulosta. On luonnollista, että sijoittajakin odottaa voittoa sijoitukselleen. Sitä voi tulla jo listautumisannissa, mutta sitä tulee ainakin myöhemmin asujien vuokria korottamalla ja palveluksista laskuttamalla vuosi vuodelta aina&nbsp;&nbsp;enemmän ja enemmän. Kojamo kertoo tavoittelevansa parempaa kaupunkiasumista ja korkeampaa asukastyytyväisyyttä. Parempaa kuin muut kilpailijat, jotka ovat pieniä suhteessa Kojamoon.&nbsp;&nbsp;Kojamo lupaa: Houkutteleva tuotto ja kestävä kasvu, jota tukee vahva ja hyvin hoidettu tase.&nbsp;</p><p>Pörssissä on monen alan yrityksiä. Osan odottaa hyvällä omalla tunnolla menestyvän ja tuottavan voittoja, mutta on myös yrityksiä, jotka tuntuvat eettisesti arveluttaville. Kun kyse on ihmisten hoivasta, asumisesta tai&nbsp;&nbsp;omaisuuden hoidosta, Suomen luonnosta ja ympäristöstä, ja vaikkapa sähkön siirrosta, tuntuu isojen voittojen tekeminen väärälle, epäeettiselle. On&nbsp;yrityksiä, jotka herättävät suomalaisissa vihaa, syyksi mainittiin muun muassa ihmisten terveyden vaarantaminen, työtekijöiden huono kohtelu, verojen kiertäminen ja epäeettinen toiminta.&nbsp;&nbsp;Eivät Suomeen sovi nekään yritykset, jotka eivät maksa veroja Suomeen, kiertävät niitä ja pyrkivät keräämään kohtuuttomia voittoja.</p><p>Yksi närästävä tekijä Kojamossa on vielä ammattiyhdistysliikkeiden mukana olo. Ne pääsevät kuin koira veräjästä, kun myynnin tuottamista voitoista ja osingoista ei&nbsp;&nbsp;makseta veroa. Miksi vapaamatkustus on sallittu ammattiyhdistyksille, mutta piensäästäjä maksaa täydet verot&nbsp;&nbsp;niin osakkeiden myynnistä kuin osingoistakin? Voisiko sijoittajia kohdella tasa-arvoisemmin? Ehkä kiinnostus sijoittamiseen lisääntyisi oikeudenmukaisesta kohtelusta.&nbsp;</p><p><a href="https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/kannattaako-listautumisiin-osallistua-vastaus-on-selva-6728980">https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/kannattaako-listautumisiin-osallistua-vastaus-on-selva-6728980</a></p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkimus-nama-ovat-suomen-vihatuimmat-yritykset/6500310%23gs.LzSa1Ls">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkimus-nama-ovat-suomen-vihatuimmat-yritykset/6500310#gs.LzSa1Ls</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Postista tuli esite, jossa tarjotaan osallistumista Kojamon listautumisantiin. Vierastan antia useista syitä. 

Vuokra-asunto on monen Suomessa asuvan asumisratkaisu. Vuokra-asunnon omistajia tukee yhteiskunta silloin, kun asukkaalla ei ole varaa maksaa korkeaa vuokraa. Mitä kalliimmat vuokrat sitä enemmän yhteiskunta joutuu tukemaan.  Missä ovat kohtuuhintaiset vuokra-asunnot? Tuotetaanko niitä enää? Ahneus on iskenyt näille markkinoille. Jotain siitä kertoo Kojamon esitekin. 

Kojamon listautumisanti koostuu osakeannista ja –myynnistä.  Merkintä ja myyntihinta on alustavasti 8,50-10,00 euroa osakkeelta. Silloin, kun osake olisi alihinnoiteltu siinä pohjustettaisiin pikavoittoja sijoittajalle. Kojaamon kohdalla näin ei taida olla. 

Aaltoyliopiston tutkimus paljastaa, että vuosina 2014–2018 pikavoitot ovat jääneet kolmeen prosenttiin. Niitä on tarjonnut 60 prosenttia listautujista. Pikatappioitakin listautumisesta on tullut.  Listautumisantien lupaukset ovat yleensä huikeita, eikä Kojamokaan poikkea muista listautujista. 

Pörssiin listautuminen ei ole mikään laupiaan samarialaisen teko, vaan omistajat hakevat sillä sijoitukselleen uutta pääomaa, voittoja ja tulosta. On luonnollista, että sijoittajakin odottaa voittoa sijoitukselleen. Sitä voi tulla jo listautumisannissa, mutta sitä tulee ainakin myöhemmin asujien vuokria korottamalla ja palveluksista laskuttamalla vuosi vuodelta aina  enemmän ja enemmän. Kojamo kertoo tavoittelevansa parempaa kaupunkiasumista ja korkeampaa asukastyytyväisyyttä. Parempaa kuin muut kilpailijat, jotka ovat pieniä suhteessa Kojamoon.  Kojamo lupaa: Houkutteleva tuotto ja kestävä kasvu, jota tukee vahva ja hyvin hoidettu tase. 

Pörssissä on monen alan yrityksiä. Osan odottaa hyvällä omalla tunnolla menestyvän ja tuottavan voittoja, mutta on myös yrityksiä, jotka tuntuvat eettisesti arveluttaville. Kun kyse on ihmisten hoivasta, asumisesta tai  omaisuuden hoidosta, Suomen luonnosta ja ympäristöstä, ja vaikkapa sähkön siirrosta, tuntuu isojen voittojen tekeminen väärälle, epäeettiselle. On yrityksiä, jotka herättävät suomalaisissa vihaa, syyksi mainittiin muun muassa ihmisten terveyden vaarantaminen, työtekijöiden huono kohtelu, verojen kiertäminen ja epäeettinen toiminta.  Eivät Suomeen sovi nekään yritykset, jotka eivät maksa veroja Suomeen, kiertävät niitä ja pyrkivät keräämään kohtuuttomia voittoja.

Yksi närästävä tekijä Kojamossa on vielä ammattiyhdistysliikkeiden mukana olo. Ne pääsevät kuin koira veräjästä, kun myynnin tuottamista voitoista ja osingoista ei  makseta veroa. Miksi vapaamatkustus on sallittu ammattiyhdistyksille, mutta piensäästäjä maksaa täydet verot  niin osakkeiden myynnistä kuin osingoistakin? Voisiko sijoittajia kohdella tasa-arvoisemmin? Ehkä kiinnostus sijoittamiseen lisääntyisi oikeudenmukaisesta kohtelusta. 

https://www.arvopaperi.fi/kaikki_uutiset/kannattaako-listautumisiin-osallistua-vastaus-on-selva-6728980

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkimus-nama-ovat-suomen-vihatuimmat-yritykset/6500310#gs.LzSa1Ls

 

]]>
16 http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256586-sjoittaisitko-tuhansiin-asuntoihin#comments Raha Ammattiyhdistysliike Kojamo Listautuminen Piensijoittajat Vuokrat Sat, 09 Jun 2018 06:28:53 +0000 Irja Laamanen http://ilgron11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256586-sjoittaisitko-tuhansiin-asuntoihin
Lomamoodissa vapusta syyskuuhun http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun <p>Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.</p><p>Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.</p><p>Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.</p><p>Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän.&nbsp;</p><p>Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.</p><p>Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.</p><p>Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan&nbsp;rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.</p><p><strong>Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa</strong></p><p>Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.</p><p>Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan.&nbsp;</p><p>Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.</p><p>Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä&nbsp; tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.

Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.

Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.

Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän. 

Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.

Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.

Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.

Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa

Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.

Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan. 

Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.

Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä  tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.

 

]]>
4 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun#comments Raha Johtaminen Loma Työ Työelämä Sun, 03 Jun 2018 04:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun
Onko Facebook demokratian suurin uhka? Tiedon suojaaminen on tärkeää http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256127-onko-facebook-demokratian-suurin-uhka-tiedon-suojaaminen-on-tarkeaa <p>EU:n uusi tietosuoja-asetus on täällä. Jos sitä ei muusta huomaa, niin ainakin jatkuvalla syötöllä sähköpostiin tupsahtelevista &ldquo;Olemme päivittäneet&hellip;.&rdquo; -ilmoituksista.&nbsp;</p><p>Tietosuoja-asetuksella on kaunis tavoite piristää EU:n talouskehitystä ja turvata arkaluontoiset tiedot digimaailmassa. Sen lisäksi se ravistelee meitä miettimään tiedon arvoa ja kaikkea sitä, mihin sitä voidaan käyttää. Hyvässä ja pahassa.</p><p>Vielä pari vuotta sitten EU:n tiukkaa linjaa moni olisi pitänyt höpöhöpö-hommana. Kun Facebook kärähti 87 miljoonan ihmisen tietojen vuotamisesta (toukokuussa kohun vuoksi konkurssiin päätyneen) konsulttiyhtiö Cambridge Analytican haltuun, moni heräsi ymmärtämään tiedon suojaamisen merkityksen. Tietoja käytettiin USA:n presidentinvaalien ohjailuun. Facebookia myöten on myös moni valhe kasvanut tappaviin mittoihin. Esimerkiksi Myanmarissa silmitöntä väkivaltaa Rohingya-vähemmistöä vastaan lietsottiin Facebookin kautta välitetyllä väärällä tiedolla.</p><p>Facebookin perustajalta&nbsp;<em><strong>Mark Zuckerbergiltä</strong>&nbsp;</em>kysyttiinkiin viimeviikkoisessa EU-parlamentin kuulemisessa, onko hän luonut &ldquo;digitaalisen hirviön&rdquo;, joka pitäisi pilkkoa. Suoraa vastausta tähän ei saatu.&nbsp;</p><p>Toki sosiaalinen media on ollut ponnistuslauta monelle merkittävälle kansanliikkeelle ja hankkeelle. Arabikevät ja #metoo-kampanja tulevat ensimmäisinä mieleen. Poliitikot näkevät Facebookin ja Googlen kaltaisten jättien olevan kutenkin peikko länsimaiselle demokratialle monella tavalla. Valeuutisilla ja vihapuheella on niissä tehokas kanava. Nykyisin puhutaan myös avoimesti siitä, miten demokratian ytimeen eli vaalien tulokseen isketään suoraan piilovaikuttamisella ja käyttäjien manipuloinnilla. Toki sitä on aina tehty, mutta nyt välineet ovat kovin voimalliset.</p><p>Paljon myös tehdään vääristymien välttämiseksi. Facebookilla on monta &ldquo;deletointikeskusta&rdquo;. Berliinissä esimerkiksi 1200 puhdasotsaista sisältömoderaattoria karsii &ldquo;vääränlaista&rdquo; informaatiota Facebookista. Heidän tehtävänsä on poistaa kaikki sellainen sisältö, joka rikkoo Facebookin yhteisösäädöksiä tai&nbsp;&nbsp;Saksan lakeja. Listalla on mm. terrorismipropaganda, natsisymbolit ja lasten hyväksikäyttö.</p><p>Saksassa on poikkeuksellisen tiukka vihapuheen kieltävä laki. Se velvoittaa sosiaalisen median palvelut siivoamaan 24 tunnin sisällä asiattomat tekstit sivuiltaan. Muuten niitä uhkaa jopa 50 miljoonan euron sakot.</p><p>Suurten sakkojen pelossa myös kiusaus ylisensuroida on suuri. Yhtälö ei ole helppo. Jos sosiaalisen median jättien toimintaa ei valvota, maailma pursuaa vihapuhetta ja sairaalloisia somepäivityksiä. Enemmän kuin nykyään. Toisessa vaakakupissa on sananvapaus. Missä kulkee raja sille, mitä voi sanoa?</p><p>Ja kaikkeahan sanotaan ja näytetään. Kun me arjessa täytämme Facebookin&nbsp;vain kaikella kivalla elämästämme, Facen sensuuriväki näkee korostetusti mailman rumuuden. The New York Times haastatteli viime viikolla Berliinin keskuksen moderaattoria, Nilsiä.&nbsp;&nbsp;Jutussa tämä kertoo, miten hän on nähnyt kaiken. Lasten kidutusta, silpomista itsemurhia, murhan - ja ennen kaikkea käsittämättömän paljon vihaa.</p><p>Some on mennyt hurjan kaaren. Kun se syntyi 2000-luvun alkupuolella, kaikki olivat riemuissaan tiedonvälityksen monipuolistumisesta. Enää ei maailmankuva ollut vain valtaapitävien medioiden päätettävissä, vaan jokainen sai äänensä kuuluviin. Seuraavassa vaiheessa väki siirtyi kupliin - alettiin valita itselle mieluisia todellisuuksia eli maailmankuvat kapenivat entisestään. Nykyistä vaihetta voisi kutsua pian jo toiseksi todellisuudeksi. Enää emme itse valitse todellisuutta, jossa elämme emmekä tiedä, miten meihin vaikutetaan.</p><p>Jos yhä luulet, että pystyt itse näkemään sinuun kohdistuvan vaikuttamisen lävitse. Et pysty. Ja valitettavasti on liian monta, jotka eivät edes välitä siitä. Heille on tärkeintä, että somessa on kivaa ja sovelluksia on helppo käyttää.</p><p>Kannattaa muistaa, että isot some-jätit ovat lipuneet jo kauas kauniista lähtöajatuksistaan vapaasta tiedonvälityksestä. Niille data on rahan raaka-ainetta. Valtioille ja yksittäisille kansalaisille tiedon suojaaminen on perusoikeus, johon demokraattiset instituutiot pohjautuvat. Zuckerbergkin on myöntänyt, että sosiaalisen median sääntely on väistämätöntä, kun internetin merkitys ihmisten elämässä kasvaa entisestään.&nbsp;</p><p>Tarkista sinä edes tietosuojasi.</p> EU:n uusi tietosuoja-asetus on täällä. Jos sitä ei muusta huomaa, niin ainakin jatkuvalla syötöllä sähköpostiin tupsahtelevista “Olemme päivittäneet….” -ilmoituksista. 

Tietosuoja-asetuksella on kaunis tavoite piristää EU:n talouskehitystä ja turvata arkaluontoiset tiedot digimaailmassa. Sen lisäksi se ravistelee meitä miettimään tiedon arvoa ja kaikkea sitä, mihin sitä voidaan käyttää. Hyvässä ja pahassa.

Vielä pari vuotta sitten EU:n tiukkaa linjaa moni olisi pitänyt höpöhöpö-hommana. Kun Facebook kärähti 87 miljoonan ihmisen tietojen vuotamisesta (toukokuussa kohun vuoksi konkurssiin päätyneen) konsulttiyhtiö Cambridge Analytican haltuun, moni heräsi ymmärtämään tiedon suojaamisen merkityksen. Tietoja käytettiin USA:n presidentinvaalien ohjailuun. Facebookia myöten on myös moni valhe kasvanut tappaviin mittoihin. Esimerkiksi Myanmarissa silmitöntä väkivaltaa Rohingya-vähemmistöä vastaan lietsottiin Facebookin kautta välitetyllä väärällä tiedolla.

Facebookin perustajalta Mark Zuckerbergiltä kysyttiinkiin viimeviikkoisessa EU-parlamentin kuulemisessa, onko hän luonut “digitaalisen hirviön”, joka pitäisi pilkkoa. Suoraa vastausta tähän ei saatu. 

Toki sosiaalinen media on ollut ponnistuslauta monelle merkittävälle kansanliikkeelle ja hankkeelle. Arabikevät ja #metoo-kampanja tulevat ensimmäisinä mieleen. Poliitikot näkevät Facebookin ja Googlen kaltaisten jättien olevan kutenkin peikko länsimaiselle demokratialle monella tavalla. Valeuutisilla ja vihapuheella on niissä tehokas kanava. Nykyisin puhutaan myös avoimesti siitä, miten demokratian ytimeen eli vaalien tulokseen isketään suoraan piilovaikuttamisella ja käyttäjien manipuloinnilla. Toki sitä on aina tehty, mutta nyt välineet ovat kovin voimalliset.

Paljon myös tehdään vääristymien välttämiseksi. Facebookilla on monta “deletointikeskusta”. Berliinissä esimerkiksi 1200 puhdasotsaista sisältömoderaattoria karsii “vääränlaista” informaatiota Facebookista. Heidän tehtävänsä on poistaa kaikki sellainen sisältö, joka rikkoo Facebookin yhteisösäädöksiä tai  Saksan lakeja. Listalla on mm. terrorismipropaganda, natsisymbolit ja lasten hyväksikäyttö.

Saksassa on poikkeuksellisen tiukka vihapuheen kieltävä laki. Se velvoittaa sosiaalisen median palvelut siivoamaan 24 tunnin sisällä asiattomat tekstit sivuiltaan. Muuten niitä uhkaa jopa 50 miljoonan euron sakot.

Suurten sakkojen pelossa myös kiusaus ylisensuroida on suuri. Yhtälö ei ole helppo. Jos sosiaalisen median jättien toimintaa ei valvota, maailma pursuaa vihapuhetta ja sairaalloisia somepäivityksiä. Enemmän kuin nykyään. Toisessa vaakakupissa on sananvapaus. Missä kulkee raja sille, mitä voi sanoa?

Ja kaikkeahan sanotaan ja näytetään. Kun me arjessa täytämme Facebookin vain kaikella kivalla elämästämme, Facen sensuuriväki näkee korostetusti mailman rumuuden. The New York Times haastatteli viime viikolla Berliinin keskuksen moderaattoria, Nilsiä.  Jutussa tämä kertoo, miten hän on nähnyt kaiken. Lasten kidutusta, silpomista itsemurhia, murhan - ja ennen kaikkea käsittämättömän paljon vihaa.

Some on mennyt hurjan kaaren. Kun se syntyi 2000-luvun alkupuolella, kaikki olivat riemuissaan tiedonvälityksen monipuolistumisesta. Enää ei maailmankuva ollut vain valtaapitävien medioiden päätettävissä, vaan jokainen sai äänensä kuuluviin. Seuraavassa vaiheessa väki siirtyi kupliin - alettiin valita itselle mieluisia todellisuuksia eli maailmankuvat kapenivat entisestään. Nykyistä vaihetta voisi kutsua pian jo toiseksi todellisuudeksi. Enää emme itse valitse todellisuutta, jossa elämme emmekä tiedä, miten meihin vaikutetaan.

Jos yhä luulet, että pystyt itse näkemään sinuun kohdistuvan vaikuttamisen lävitse. Et pysty. Ja valitettavasti on liian monta, jotka eivät edes välitä siitä. Heille on tärkeintä, että somessa on kivaa ja sovelluksia on helppo käyttää.

Kannattaa muistaa, että isot some-jätit ovat lipuneet jo kauas kauniista lähtöajatuksistaan vapaasta tiedonvälityksestä. Niille data on rahan raaka-ainetta. Valtioille ja yksittäisille kansalaisille tiedon suojaaminen on perusoikeus, johon demokraattiset instituutiot pohjautuvat. Zuckerbergkin on myöntänyt, että sosiaalisen median sääntely on väistämätöntä, kun internetin merkitys ihmisten elämässä kasvaa entisestään. 

Tarkista sinä edes tietosuojasi.

]]>
2 http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256127-onko-facebook-demokratian-suurin-uhka-tiedon-suojaaminen-on-tarkeaa#comments Raha Facebook Gdpr Some Tietosuoja Tietosuoja-asetus Thu, 31 May 2018 07:46:45 +0000 Marja Heinonen http://marjaheinonen3.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256127-onko-facebook-demokratian-suurin-uhka-tiedon-suojaaminen-on-tarkeaa
Italiassa pelataan upporikasta ja rutiköyhää – sinunkin tulevaisuudella http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256062-italiassa-pelataan-upporikasta-ja-rutikoyhaa-sinunkin-tulevaisuudella <p>Italiassa panokset kovenevat. Italian presidentti Sergio Mattarella torppasi viikonloppuna Liiton ja Viiden tähden liikkeen valtiovarainministerin Paolo Savonan.&nbsp; Mattarella käytti perustuslaillista valtaansa ja asettui italialaista populismia vastaan sekä pyysi IMF:n palveluksessa kannuksensa hankkinutta lombardialaista ekonomistia Carlo Cottarellia muodostamaan hallituksen ja saattelemaan maan kohti uusia vaaleja.&nbsp;</p><p>Vaikka euro- ja EU-kriittiset ryhmät saivat vaaleissa murskavoiton, totesi Mattarella, <a href="https://www.huffingtonpost.it/2018/05/27/lora-piu-buia-di-mattarella-la-scelta-obbligata-di-difendere-linteresse-nazionale-dopo-il-no-dei-partiti-alla-soluzione-giorgetti-per-leconomia_a_23444708/?utm_hp_ref=it-homepage">ettei presidenttinä voi hyväksyä valtiovarainministeriä, joka tukee Italian euroeroa</a>&nbsp;-&nbsp;<em>&quot;non può sostenere la proposta di un ministro sostenitore della fuoriuscita dall&#39;euro&quot;.&nbsp;</em>Muodostumassa oleva hallitus oli lieventänyt kantojaan aiemmasta, mutta koska euroeroa ei suljettu pois, Mattarelle teki ratkaisunsa katsoen puolustuvansa kansallisia intressejä.&nbsp;</p><p>Nyt Cottarellin pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaalit uusitaan ja parlamentti on hänen vastustajiensa hallussa. Yksin Liiton ja Viiden tähden liikkeen osuus Italian parlamentin paikoista ylittää 50 %. Kaiken lisäksi puolueparin esittämällä hallitusohjelmalla oli italialaisten vankka tuki (hiukan yli 60 %) ja puolueiden kannatus on korkeampaa kuin aiemmin.</p><p>Tällaisessa tilanteessa presidentti Sergio Mattarella totesi, että eurojäsenyys on perustavanlaatuinen valinta ja jos siitä halutaan keskustella, niin siitä on keskusteltava vakavasti. Toisin sanoen presidentti Mattarella korotti kerralla panoksia: eurokriittinen hallitus ei kelpaa, koska nämä eivät irtisanoutuneet euroerosta, vaan seuraavissa vaaleissa on tehtävä valinta. Italia on matkalla eurovaaleihin, jossa kyse ei enää ole siitä, kuinka Italia taplaa eurojäsenenä eteenpäin vain siitä, että lähteekö maa eurosta.</p><p>Valitettavasti eurooppalaiset johtajat eivät näytä vieläkään ymmärtäneen, että jos tarjolla on vain&nbsp;<em>lisää sitä samaa</em>&nbsp;tai&nbsp;<em>jotain ihan muuta</em>, niin pidemmän päälle&nbsp;<em>ihan mitä tahansa muuta</em>&nbsp;alkaa kuulostaa kasvavalle joukolle vaihtoehdolta, kun vallitseva politiikka ja järjestelmä aletaan nähdä ongelmana. Paine muutokselle kasvaa ja mitä kauemmin johtajiltamme menee sen ymmärtämiseen, sitä rajumpi korjausliike on luvassa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Nyt kun eurokriisi saattaa taas siirtyä akuuttiin vaiheeseen, niin voi vähän muistella vanhojakin:&nbsp;<em><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/105406-eurooppa-friikki">&quot;Eurooppa-friikki&quot; </a>(05/2012), </em>erityisesti tämä<em>&nbsp;</em>&nbsp;<em><a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110270-eurososialistit-ja-suomen-n%C3%B6yryytys">Eurososialistit ja Suomen nöyryytys</a> (06/2012), <a href="http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114245-espanjan-valtio-ei-tarvitse-tukipakettia-ja-muut-parhaat-jutut-aiheesta">Eurokriisisoppa ja sammakot kattilassa</a> (08/2012) .&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com"><u>vpleivo@gmail.com</u></a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank"><u>Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</u></a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank"><u>Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</u></a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p> Italiassa panokset kovenevat. Italian presidentti Sergio Mattarella torppasi viikonloppuna Liiton ja Viiden tähden liikkeen valtiovarainministerin Paolo Savonan.  Mattarella käytti perustuslaillista valtaansa ja asettui italialaista populismia vastaan sekä pyysi IMF:n palveluksessa kannuksensa hankkinutta lombardialaista ekonomistia Carlo Cottarellia muodostamaan hallituksen ja saattelemaan maan kohti uusia vaaleja. 

Vaikka euro- ja EU-kriittiset ryhmät saivat vaaleissa murskavoiton, totesi Mattarella, ettei presidenttinä voi hyväksyä valtiovarainministeriä, joka tukee Italian euroeroa - "non può sostenere la proposta di un ministro sostenitore della fuoriuscita dall'euro". Muodostumassa oleva hallitus oli lieventänyt kantojaan aiemmasta, mutta koska euroeroa ei suljettu pois, Mattarelle teki ratkaisunsa katsoen puolustuvansa kansallisia intressejä. 

Nyt Cottarellin pitäisi toimia tilanteessa, jossa vaalit uusitaan ja parlamentti on hänen vastustajiensa hallussa. Yksin Liiton ja Viiden tähden liikkeen osuus Italian parlamentin paikoista ylittää 50 %. Kaiken lisäksi puolueparin esittämällä hallitusohjelmalla oli italialaisten vankka tuki (hiukan yli 60 %) ja puolueiden kannatus on korkeampaa kuin aiemmin.

Tällaisessa tilanteessa presidentti Sergio Mattarella totesi, että eurojäsenyys on perustavanlaatuinen valinta ja jos siitä halutaan keskustella, niin siitä on keskusteltava vakavasti. Toisin sanoen presidentti Mattarella korotti kerralla panoksia: eurokriittinen hallitus ei kelpaa, koska nämä eivät irtisanoutuneet euroerosta, vaan seuraavissa vaaleissa on tehtävä valinta. Italia on matkalla eurovaaleihin, jossa kyse ei enää ole siitä, kuinka Italia taplaa eurojäsenenä eteenpäin vain siitä, että lähteekö maa eurosta.

Valitettavasti eurooppalaiset johtajat eivät näytä vieläkään ymmärtäneen, että jos tarjolla on vain lisää sitä samaa tai jotain ihan muuta, niin pidemmän päälle ihan mitä tahansa muuta alkaa kuulostaa kasvavalle joukolle vaihtoehdolta, kun vallitseva politiikka ja järjestelmä aletaan nähdä ongelmana. Paine muutokselle kasvaa ja mitä kauemmin johtajiltamme menee sen ymmärtämiseen, sitä rajumpi korjausliike on luvassa. 

 

 

P.S. Nyt kun eurokriisi saattaa taas siirtyä akuuttiin vaiheeseen, niin voi vähän muistella vanhojakin: "Eurooppa-friikki" (05/2012), erityisesti tämä  Eurososialistit ja Suomen nöyryytys (06/2012), Eurokriisisoppa ja sammakot kattilassa (08/2012) . 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

]]>
66 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256062-italiassa-pelataan-upporikasta-ja-rutikoyhaa-sinunkin-tulevaisuudella#comments Raha EU Euro Eurokriisi Italia Talous Wed, 30 May 2018 03:38:31 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256062-italiassa-pelataan-upporikasta-ja-rutikoyhaa-sinunkin-tulevaisuudella